"Sä olisit just sellainen ihana hoitaja.” Näin totesi ystävä Katri Varikselle Vantaan Kuusijärven savusaunan lauteilla keväällä 2021. Ystävä oli käynyt luovuttamassa verta ensimmäistä kertaa ja kehui, miten ihana sairaanhoitaja siellä oli ollut.
Kommentti jäi Katrille mieleen.
Katri oli lentänyt lentoemäntänä eri puolille maailmaa 22 vuotta, kun korona pysäytti keväällä 2020 lentoliikenteen täysin. Pakollinen tauko havahdutti Katrin tajuamaan, miten väsynyt hän oli ja miten puolivaloilla hän elämäänsä eli. Työssä oli pitkät vapaat, mutta niistä suurin osa kului rankoista työrupeamista ja aikaeroista palautumiseen.
”Juuri kun oli palautunut, piti lähteä uudestaan.”
Katri oli ehtinyt tottua jatkuvaan väsymykseen niin, että ei edes tajunnut olevansa väsynyt. Alanvaihto ei kuitenkaan ollut tullut mielen viereenkään.
”Ilman pandemiaa lentäisin varmaan vieläkin.”
Katrin suosikkikohteita maailmalla olivat Hong Kong ja New York.
”New York on dynaaminen ja kiehtova kaupunki, jossa on helppo kulkea ja eteen tulee koko ajan elämyksiä, sykkivää kaupunkifiilistä ja erilaisia ihmisiä. Myös Hong Kong on monipuolinen kaupunki pilvenpiirtäjineen, rantoineen ja kukkuloineen.”
Kaksi vuotta sitten kaukokohteet ja maailmalla reissaaminen loppuivat. Katri aloitti sairaanhoitajana Punaisen Ristin liikkuvassa Veripalvelussa.
Tutkinto vuodelta 1998
Katri oli valmistunut terveydenhoitajaksi vuonna 1998. Työllisyystilanne oli huono, ja Katri oli alkanut jo opiskeluaikana miettiä, oliko ala oikea. Hän ei saanut itseään mukaan opiskelukavereiden pohdintaan työpaikoista.
”Päätin silti valmistua, koska keskeneräisellä terveydenhuollon tutkinnolla ei tee mitään. Viimeiset puolitoista vuotta tein harjoitteluja ulkomailla, kehitin kielitaitoa ja mietin, mihin ryhtyisin.”
Sitten sanomalehdessä tuli vastaan ilmoitus lentoemäntäkurssista. Katri tajusi täyttävänsä edellytykset. Hän haki ja tuli valituksi.
”En ollut haaveillut lentoemännän ammatista, mutta olin kuullut, että kurssille on vaikea päästä.”
Terveydenhoitajan koulutus ei mennyt hukkaan, sillä lentoemännän työssä tuli vastaan pyörtymisiä, huonovointisuutta ja lääkärikonsultaatiota vaativia tilanteita. Terveydenhoitajan koulutus antoi niihin itsevarmuutta. Katri arvelee sen luoneen turvallisuuden tunnetta myös työkavereihin, vaikka Finnairilla olikin hänen mukaansa hyvä ensiapukoulutus.
Kun pandemia alkoi ja lentokoneet jäivät maahan, Katri oli useamman kuukauden tekemättä mitään. Sitten hän hakeutui lentokentälle koronanäytteenottoon monen muun sairaanhoitajakoulutuksen saaneen lentoemännän tavoin.
Näytteenotto opetti uutta
Näytteenotossa Katri huomasi vastoin luulojaan pystyvänsä oppimaan uutta.
Kun lennot käynnistyivät uudelleen, osa lentoemännän työn parhaista puolista oli kadonnut. Matkustajiin ei saanut olla kontaktissa. Kohteessa joutui olemaan hotellihuoneessa, jonne ruoka tuotiin oven taakse.
”Aiemmin olin nauttinut työssäni vuorovaikutuksesta matkustajien kanssa sekä kohteiden valosta, lämmöstä ja hyvästä ruuasta.”
Univaikeudet ja väsymys palasivat, kun hän aloitti lentämisen uudelleen.
”Tajusin, että iän myötä väsymys ei helpota. Tajusin myös, että minulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia opiskella kolmea vuotta uutta ammattia.”
Lentämisen ohella Katri jatkoi näytteenotossa. Ystävän kommentti saunan lauteilla oli saanut Katrin pohtimaan, olisiko hänestä sittenkin hoitajaksi. Olisiko nyt aika hyödyntää nuoren Katrin viisas päätös tehdä tutkinto valmiiksi?
Kun koronanäytteenotossa oli hiljainen hetki, Katri täytti työhakemuksen Veripalveluun.
Ikä toi työrauhan
Sairaanhoitajan kädentaitoja Katrilla ei ollut, joten niiden opettelu piti aloittaa käytännössä nollasta. Pistäminen jännitti, totta kai.
”Sain saman kolmen viikon perehdytyksen kuin kuka tahansa muukin, mutta työkavereilta sai ja saa aina pyytää apua.”
Yksi etu Katrilla oli puolellaan: hänen ikänsä.
”Asiakkaat pitivät minua kokeneena, joten minulla oli työrauha harjoitella pistoja. Pistäminen olisi jännittänyt vielä enemmän, jos oman jännityksen lisäksi olisi pitänyt kestää asiakkaan mahdollinen epäluottamus.”
Vuorovaikutustaitoja ja asiakkaan kohtaamista ei ole tarvinnut opetella. Ne ovat entisellä lentoemännällä hallussa.
”Työkaverit ovat antaneet tästä palautetta, vaikka itse olen pitänyt sitä itsestäänselvänä.”
Katri työskentelee Veripalvelun verenluovutusbussissa, joka kiertää pääkaupunkiseutua. Työssä on samoja elementtejä kuin lentokoneessa, vaikka mittakaava on pienempi.
”Työ on liikkuvaa. Vuorot ja työkaverit vaihtelevat, mutta tarkan ohjeistuksen vuoksi työ sujuu.”
Elämässä on uutta virtaa. Vapaa-aika tuntuu vapaa-ajalta, sillä nyt Katri jaksaa tehdä mieluisia asioita, kuten liikkua.
”Haaveilin joustavasta työstä ja mahdollisuudesta etätyöhön. Nyt sekin on todellisuutta, kun voin tehdä toimistopäivän etänä.”
Työ Veripalvelussa on miellyttävää ja turvallista. Sairaanhoitajan työn ikäviä puolia, kuten väkivallan uhkaa tai vihaisia potilaita tai omaisia, ei ole.
”Asiakkaat ovat terveitä ja tulevat luovutukseen vapaaehtoisesti.”
