”Graffiteja hyödynnetään muualla Euroopassa paljon kekseliäämmin. Sveitsiläinen Thierry Furger on hyvä esimerkki: hän on luonut upeita tilataideteoksia ravintoloihin ja hotelleihin.”
Graffitiharrastukseen liittyy yhä kliseisiä mielikuvia, mutta niin niitä liittyy myös Santun työhön vanhustenhoidossa. Kun hän lähti opiskelemaan lähihoitajaksi vuonna 2018 ja päätyi töihin Helsingin Seniorisäätiön Mariankotiin, ihmettelijöitä riitti.
”Vieläkin törmään luuloon, että vanhustenhuolto olisi pelkkää mummojen pyllyjen pyyhkimistä. Minä taas koen ammatin paljon monipuolisemmaksi kuin entisen työni varastohommissa.”
Meillä on töissä hyvä henki.
Alanvaihto ei ole käynyt mielessä, vaikka lähihoitajien palkoissa olisikin toivomisen varaa.
”Vanhustyö on luovaa ja siinä on hienoja kohtaamisia päivittäin. Meillä on töissä hyvä henki, eikä tällä alalla tarvitse pelätä työpaikan menettämistä.”
Santtu on hyödyntänyt taiteellista puoltaan myös työssä. Ennen pandemiaa hän piti vanhuksille kirjallisuuspiiriä, jossa luettiin runoja ja keskusteltiin niistä. Runoja hän kirjoittaa itsekin: neljäs runokirja ilmestyy Enostonen kustantamana ensi keväänä.
”Ideoita runoihin saan kävelylenkeillä, ihmisiä seuratessa tai vaikka liikennevaloissa. Joskus herään keskellä yötä päässäni jokin lause, joka on kirjoitettava heti ylös.”
Santun tekstejä on päätynyt myös punk- ja rock-yhtyeiden albumeille.
Itse hän on keikkaillut Mieskuoro Huutajien, Hotguitarsin ja freejazzia soittavan Preerioiden pääelinkeinon kanssa. Lisäksi Santtu vaikuttaa tutkittua tietoa kannattavan Skepsis ry:n hallituksessa.
”Tykkään siitä, että on monenlaista projektia vireillä.”
Teksti Sanna Wallenius
Lue lisää:
Kalligrafian konkreettisuus viehättää psykiatrista sairaanhoitajaa – ”Jotain ihan muuta”