Lajin yhteisöllisyys ja monipuolisuus veivät mennessään. Todellakin cool, hän ajattelee lajista nyt ja toivoo, että tämä hoksattaisiin laajemminkin.
”Kansantanssia ei tanssita yksin, vaan kyseessä on ryhmälaji.”
Kansantanssi kehittyy koko ajan. Uusissa koreografioissa on perinteitä rikkovia elementtejä.
”Vanha ja uusi kulkevat rinnan. Tanhu on muutakin kuin piirissä pyörimistä.”
Esiintyessään Sepolla on päällä Johanneksen kansallispuku tai arkisempi kokonaisuus, johon kuuluu karjalainen paita ja mustat housut. Oman pellavapaitansa Seppo ompeli yhdessä äitinsä kanssa.
Ehdottomasti voimavara, joka auttaa jaksamaan työssä, Seppo kuvailee harrastustaan. Tanssimisen lisäksi Seppo myös ohjaa yhtä lasten tanssiryhmää.
Hän työskentelee sairaanhoitajana Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyksessä. Kolmivuorotyön ja säännöllisen harrastuksen yhteensovittaminen onnistuu hyvin, kiitos toimivan työvuorosuunnittelun. Hänen työpaikkansa siirtyminen keskitettyyn työvuorosuunnitteluun ei ole aiheuttanut Sepon mukaan ongelmia ennakkopeloista huolimatta.
Kun Seppo vetää supikkaat jalkaan ja panee jalalla koreasti, hän on elementissään.
”Itsevarmuuteni on kasvanut, kun olen löytänyt jotakin, mitä osaan ja haluan tehdä. Lapsiryhmän ohjaaminen on opettanut myös lasten kohtaamista, mistä on hyötyä työssäkin.”
