Hoitoalan tuntemisesta on kirjoittamisessa hurjan paljon hyötyä, kertoo kirjailija Kari Häkkinen.
Dekkarissa Kuolleet linnut eivät pesästä lennä (2015) murhataan sairaanhoitaja. Murhaa ratkova rikosylikonstaapeli Sakari Vaarala kurvaa työparinsa kanssa Marian sairaalaan, missä uhri on työskennellyt. Pian hän käy Aurorassa, jonka psykiatrisella osastolla epäilty on ollut hoidossa.
Dekkarin kirjoittanut Kari Häkkinen on toiselta ammatiltaan anestesiahoitaja.
– Hoitoalan tuntemisesta on kirjoittamisessa hurjan paljon hyötyä. Kun liikkuu turvallisella maaperällä, mielikuvitukselle jää tilaa.
Häkkinen kutsuu itseään terveydenhuoltoalan sekatyömieheksi. Viime vuodet hän on tehnyt pelkkää keikkaa, jotta kirjoittamiselle jää aikaa. Tuttuja paikkoja Vantaalla asuvalle Häkkiselle ovat leikkaussalit, päivystykset ja Auroran sairaalan psykiatriset osastot.
– Sairaalamaailmassa näkee muhevia tilanteita, vaikka tietysti minua koskee vaitiolovelvollisuus. Ala on rikastuttava, ei niinkään rahallisesti, mutta se antaa hyviä aiheita. Kirjailijan työ on jatkuvaa havainnointia ja muilta varastamista.
Häkkisen Vaarala-sarjassa on kolme kirjaa, neljäs on tuloillaan.
– Joka kirjassa pitää olla ihmisyyden sanoma, pelkkä räiskintä ei riitä. Välillä otan kantaa raskaammallakin kädellä ja päättäjät saavat kuulla kunniansa. Viimeisimmässä dekkarissa halusin kertoa, millaiset lähtökohdat rikoksen tekijällä oli, sillä jokainen meistä on alkujaan syyttömänä syntynyt.
Vaarala-sarjan kirjoja lainattiin kirjastoista viime vuonna 7 000 kertaa. Se antaa puhtia kirjoittamiseen: jännityksen ja huumorin yhdistelmä toimii. Häkkinen on kirjoittanut aina. Aluksi laulun sanoja ja runoja. Ensimmäistä romaaniaan hän alkoi hahmotella ruutupaperille 1990-luvun lopussa tehdessään Jorvissa paljon yövuoroja.
Tuorein Häkkisen kirja on Suomi 100 -tunnuksen saanut tietokirja Sydänääniä Karjalasta.
– Kun haastattelin 100-vuotiasta lääkintälottaa, taustastani oli taas etua.
