Juuri tätä hän burleskissa, viettelevässä tanssitaiteessa, rakastaa.
– On vapauttavaa kehitellä rooleja ilman minkäänlaisia kahleita. Tässä voi keskittyä itseensä ja olla välittämättä muista. Burleski on loistavaa vastapainoa työlle, jossa tarvitaan empatiaa ja muiden huomioimista, pohtii Sirpa, joka on fysioterapeutti ja työskentelee ammatinharjoittajana ikääntyneiden parissa.
Burleski tuli lappeenrantalaisen Sirpan elämään kuusi vuotta sitten, kun hän mietti ohjelmaa omiin 45-vuotissynttäribileisiinsä.
– Olin vaikuttunut Lahden kaupunginteatterin Cabaret’sta ja etenkin Jorma Uotisen esittämästä tuolitanssista. Päätin, että haluan esittää tanssin ystävilleni.
Hän aloitti sitkeän harjoittelun ”kalsariasu päällä ja korkokengissä”. Ystävät reagoivat rohkeaan esitykseen vaivautuneesti ja hämmentyneesti. Sirpa oli puolestaan ihan fiiliksissä.
– Rakastin sitä tunnekuohua, jonka jopa hieman rivosta esiintymisestä sain. Olen aina ollut vähän kapinallinen, halunnut kyseenalaista ja ravistella.
Nykyään Sirpa harrastaa burleskia Lappeenranta Burleski -yhdistyksessä. Ryhmä harjoittelee viikoittain sekä esiintyy tapahtumissa ja kutsuilla.
Treeneihin toppatakeissa ja pipoissa saapuvat naiset muuttuvat hetkessä joksikin ihan muuksi: peruukeissa, puuhkissa ja pikkupöksyissä ilakoiviksi hahmoiksi, joita ei tunnu nolottavan mikään.
Burleskiin kuuluu kehopositiivisuus, mutta Sirpa kokee, että hän on karistanut kahleita myös ajatusten tasolla.
– Elämääni on tullut huumoria ja syvää ymmärrystä. Ja onhan se nyt ihanaa kerran viikossa pukeutua korkkareihin ja glittereihin ja kadota punaisen sametin maailmaan. Olla jotain muuta kuin fysioterapeutti ja perheenäiti.
Teksti Tiina Suomalainen