Apuvälineiden ammattilainen

Dunia Virtanen, 36, oli työpaikkansa toinen apuvälineteknikko, kun hän aloitti Helsingin kaupungin apuvälinepalvelussa valmistumisensa jälkeen vuonna 2019. Ensimmäinen oli ollut työpaikalla 2000-luvun alkupuolelta saakka. Viime vuosina muutos on ollut nopeaa, sillä nyt apuvälineteknikoita on jo viisi. Sairaalan kellaritilat ovat vaihtuneet omaan toimipisteeseen Helsingin Konalassa.

”Ala kehittyy huimaa vauhtia ja uusia vastuualueita tulee koko ajan lisää. Me apuvälineteknikot olemme valmiita ­pistämään nokkamme kaikkiin uusiin asioihin”, naurahtaa Dunia.

Apuvälineteknikko on nimensä mukaisesti teknisen apuvälinehuollon asiantuntija. Hänen tehtävänsä on auttaa löytämään sopivat apuvälineet, kun ­asiakkaan toiminta- tai liikkumiskyky on rajoittunut. Lähtökohtana on apu­välinetarpeen arviointi. Sopiva väline voi löytyä valmiiden tuotteiden joukosta tai sitten se suunnitellaan ja valmistetaan yksilöllisesti.

Dunia kertoo, että suurin osa välineistä on liikkumisen apuvälineitä. Vaikeinta työssä on, että vaikka jokin väline näyttäisi mittausten perusteella vastaavan asiakkaan tarpeita, se ei toimi käytännön elämässä.

”Esimerkiksi sähkö- tai putkiasentaja joutuu olemaan työssään paljon polvillaan. Silloin alaraajaortoosin kanssa joutuu tekemään kompromisseja. Yleensä sopiva tuki löytyy kokeilemalla ja asiakasta haastattelemalla.”

Monta asiaa samalla kerralla

Kun Dunia aloitti opintonsa, hän oli innostunut nimenomaan käsillä tekemisestä. Vaikka tehdasvalmisteiset alaraajaortoosit eli jalkaa tukevat apuvälineet ovat yleistyneet, niitäkin voidaan muokata. Esimerkiksi muovivalmisteisia ortooseja voi muotoilla lämmittämällä ja kankaisiin pystyy lisäämään pukemista helpottavia kahvoja ja remmejä.

Vaikka käsin tekeminen kiehtoo yhä, parhaiten Dunia viihtyy asiakaspalvelussa. Parasta asiakaspalvelussa on Dunian mielestä se, että julkisella puolella ei tarvitse myydä mitään vaan voi keskittyä asiakkaan tarpeisiin kokonaisvaltaisesti. Asiakas voi tulla käynnille vaikka ortoosin takia, mutta Dunia saattaa huomata myös pyörätuolin tarvitsevan huoltoa. Lisäksi kodin apuvälineetkin voivat tarvita päivitystä.

”Asiakas on tyytyväinen, kun yhdellä käynnillä hoituu monta asiaa.”

Asiakastapaamiset järjestetään ­Konalan apuvälinepalvelussa. Yhteen tapaamiseen on varattu tunti. Aika järjestyy yleensä 1–2 kuukauden päähän.

”Jos kyseessä on jokin pieni muutos, voin ottaa sen hoitaakseni saman tien.”

Pakettiautolla lähemmäksi

Viimeiset puolitoista vuotta apuvälineteknikot ovat työskennelleet myös liikkuvassa yksikössä. Se palvelee tiettynä aikana viikosta kahdessa Helsingin seniorikeskuksessa. Liikkuvan yksikön tarkoitus on tuoda palvelut paremmin julkisen liikenteen lähelle ja kävelymatkan päähän.

Konalassa sijaitseva toimipiste on auki arkisin. Päivittäin apuvälineitä käy lainaamassa tai palauttamassa 120–150 henkilöä. Määrä on kasvanut ja kasvaa yhä. Yksi syy on korona-ajan jättämä velka, sillä silloin moni jätti palautukset tekemättä tai apuvälineen hankkimatta. Myös väestön ikääntyminen kasvattaa palvelun tarvetta.

”Ihmisiä hoidetaan kotona entistä pidempään. Koteihin tulee nyt nostimia ja sairaalasänkyjä.”

Eniten yhteistyötä apuvälineteknikot tekevät fysioterapeuttien kanssa. ”Molemmat ammattilaiset arvioivat asiakkaan toimintakykyä omista lähtökohdistaan.”

Tähän liittyy myös Dunian kuntoutusalaa koskeva toive sote-päättäjille. ”Eri tutkintojen tuomaa osaamista pitäisi voida hyödyntää nykyistä enemmän.”

Vain yksi opinahjo

Suomessa voi opiskella apuvälineteknikoksi ainoastaan Metropolia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Aloituspaikkoja on vuosittain noin 20. Opiskelijat ovat ympäri Suomen, ja heistä moni palaa valmistuttuaan takaisin kotiseudulleen. Kaikkiaan Suomessa on noin 400 apuvälineteknikkoa.

Apuvälineteknikon vastuulle kuuluvat raajaproteesien ja ortoosien lisäksi liikkumisen apuvälineet, erityisjalkineet ja pohjalliset, päivittäin kotona tarvittavat apuvälineet, tuki- ja liikuntaelinsairauksissa käytettävät hoidolliset apuvälineet sekä kommunikaation ja ympäristönhallinnan laitteistot.

Osa apuvälineteknikoista työskentelee Dunian tavoin julkisten sairaaloiden ja laitosten apuvälineyksiköissä. Lisäksi heitä työllistyy apuvälineitä valmistaviin yrityksiin. Apuvälineteknikko voi toimia myös yksityisenä ammatinharjoittajana tai myynti- ja markkinointitehtävissä apuvälineitä ja kuntoutuslaitteita toimittavissa yrityksissä.

Omista urasuunnitelmistaan Dunia sanoo, että hän haluaa jatkaa julkisella puolella. Lisäksi hän suunnittelee laajentavansa osaamistaan sukupuolielämän apuvälineisiin. Niiden haltuunottoon hän kaipaa lisäkoulutusta.

”Se voisi löytyä seksuaalineuvojan, -kasvattajan tai -terapeutin opin­noista.”