Anu innostui jääkiekosta

Vahtimestari on putsannut kentän ja lyönyt laidat kiinni. Ryhmä naisia luistelee jäälle ja alkaa laukoa. Kaiken yllä käy iloinen kalkatus ja kätkätys.
Kotkan Titaanien Pelinaiset ei runttaa lätkää otsa rypyssä.

Harjoitusten lopuksi pelataan. Sitä kaikki odottavat.

Vasenta pakkia pelaa psykiatrinen sairaanhoitaja Anu Eriksson, joka on ollut Pelinaisissa mukana alusta asti, kahdeksan vuotta.
– Muksujen kautta tämä harrastus sai alkunsa. He pelasivat jääkiekkoa, ja joku tuli kentän laidalle kyselemään, kiinnostaisiko minua liittyä äitien lätkäporukkaan. Innostuin sillä siunaaman sekunnilla.

Hän oli nuorempana pelannut ringetteä, ja haaveillut jo jonkin aikaa siitä, että vetäisisi taas luistimet jalkaan.

Anu on joukkuepelaaja henkeen ja vereen, sillä hän on sosiaalinen ja puhelias. Parasta jääkiekkoharrastuksessa onkin tiivis naisporukka.

Yhteispeli tuottaa tulosta.

Treeneissä ja otteluissa käy aktiivisesti noin 15 naista, joiden ikähaarukka ulottuu kahdestakymmenestä yli viidenkymmenen.
– Höpötämme ja nauramme paljon. Kälätys alkaa jo pukukopissa ja jatkuu jäällä, kunnes valmentaja komentaa, että nyt herätys naiset. Pelimatkoillakin parasta on tarinointi toisten kanssa.

Anu kehuu joukkueen hyvää yhteishenkeä.
– Ketään ei sätitä, kaikkia kannustetaan ja autetaan. Meidän joukkueessamme ei ole sooloilijoita, vaan pelaamme yhteen äärettömän hyvin.

Yhteispeli tuottaa tulosta.

Titaanien Pelinaiset on kolme vuotta peräkkäin voittanut Kymi-Saimaa-piirisarjan mestaruuden.

Kolmivuorotyö mielenterveyskuntoutujien yksikössä hankaloittaa säännöllistä harrastamista. Anu on kuitenkin päässyt osallistumaan hyvin treeneihin ja peleihin.
– Iso kiitos kuuluukin työkavereille, jotka joustavat työvuoroissa.

Lätkämimmien peli-intoa ei hidasta edes se, pelivuorot jäähallissa ovat niin sanottuja ”lepakkovuoroja”. Tiistaisin he pääsevät kentälle puoli yhdeksältä ja sunnuntaisin vasta kymmeneltä illalla.

Teksti Tiina Suomalainen

Julkaistu Tehy-lehdessä 3/2015