Villasukat juuri sinulle, Tehy-lehden lukija! ”Ajattelin, että sydämiä pitää ainakin olla”, sanoo sukat suunnitellut Jonna Kalliomäki

Sydämellinen, ihmisläheinen, lämminhenkinen. Tämänkaltaisia sanoja neulesuunnittelija Jonna Kalliomäki, 48, pyöritteli, kun mietti villasukkamallia tehyläisille.

Hoitajuuden ytimen pohtiminen ei ole Jonnalle mitenkään vierasta – hän on koulutukseltaan lähihoitaja. Ennen heittäytymistään käsityöyrittäjäksi hän työskenteli vuosia kotikylänsä Porin Reposaaren kotihoidossa.

”Ajattelin, että sukassa pitää olla ainakin sydämiä. Se henkii välittämistä, mitä hoitotyö on. Punavalkoinen malli on raikas, mutta jokainen voi kokeilla, miltä malli näyttää omilla lempiväreillä. Olen huomannut, että neulojat löytävät hienoja väriyhdistelmiä, joita en olisi itse osannut ajatellakaan.”

Jonna rohkaisee, että malli sopii aloittelijoillekin. Sukka on helppoa kirjoneuletta, jossa on lyhyet langanjuoksut, mutta lankadominanssi kannattaisi opetella. Kuviot erottuvat siten paremmin.

”Voi kuulostaa vaikealta, mutta itse opin sen vahingossa.”

Kuviolanka, eli tehyläisten sukassa punainen, haetaan puikolle aina alakautta. Pohjalanka eli vaalea haetaan kuviolangan päältä. Punainen lanka kannattaa pitää sormella lähempänä itseä. Dominanssista löytyy netistä videoita, jotka helpottavat asian hahmottamista.

Neulominen vei ajatukset töistä

Looppausta, steekkausta, valepalmikkoa. Neulesanasto voi hirvittää aloittelijaa ja neuleohjeet vaikuttaa salakieleltä. Tätä mieltä Jonnakin oli, kun neuloi elämänsä ensimmäiset villasukat vuonna 2012. Ensimmäistä kantapäätä hän purki ja teki uudelleen neljä tuntia, toinen syntyi jo helposti.

”Halusin yllättää äitini, joka oli ennen sukittanut minut. Osasin ennestään luoda silmukat ja neuloa oikeaa ja nurjaa.”

Pian Jonna löysi Facebookin neuleryhmät ja innostui neulomaan sukkia hyväntekeväisyyteen. Häneen iski neuloosi, kuten neulepiireissä tavataan sanoa.

”Joskus neuloin ennen työvuoroa ja jatkoin vuoron jälkeen. Olin töiden jälkeen usein tosi väsynyt. Oli ihanaa istua neulontatuoliin ja avata telkkari. Neulominen rauhoitti, rentoutti ja vei ajatukset muuhun.”

Jonna oli saanut siskoltaan synttärilahjaksi lankoja ja intoutui neulomaan pitkästä aikaa kirjoneulesukat itselleen. Hän laittoi niistä netin neuleryhmään kuvan, joka herätti valtavasti ihastusta ja kyselyjä. Moni kaipasi sukkiin ohjetta. Niin syntyivät ensimmäiset JonSukat, jotka olivat yhdistelmä mustaa, valkoista ja fuksiaa.

Jonnan sukkabrändin nimikin syntyi yhteisöllisesti neuleryhmässä. Prototyyppi on päässyt pesussa vähän huopumaan, mutta pari on visusti tallessa. ”En silloin edes osannut tehdä ohjetta. Tein ohjeen ranskalaisin viivoin ja eräs toinen ryhmäläinen teki siitä kaavion exceliin.”

Onko tämä aprillipila?

Kun kustantaja ensi kertaa soitti, Jonnalla oli päivä kotihoidossa pulkassa ja hän oli lähdössä kotiin. Oli aprillipäivän jälkeinen päivä. ”Epäilin koko puhelun ajan, että kyse on aprillipilasta – eihän tämä voi olla totta! Kustantaja puhui eräästä Novitalla työskentelevästä henkilöstä ja googletin heti, onko hän oikeasti olemassa.”

Jonnan ensimmäinen neulekirja syntyi neljässä kuukaudessa, ja siitä tuli bestseller: kirjaa on myyty 19 000 kappaletta.

Jonnan tyyli erottuu: mukana on aina mustaa, hänen lempiväriään. Usein sitä höystää valkoinen ja jokin kirkas väri. ”Musta nostaa muut värit esiin. Malleistani on sanottu, että ne ovat näyttäviä, mutta sopivan helppoja. Moni koukuttuu kokeilemaan erilaisia väriyhdistelmiä.”

Minulla on kotonani 42 paria sukkia.

Hänen periaatteensa on, että neu­loessa pitää pystyä katsomaan telkkaria. Lähtökohta on puhutellut monia. Jonnalta on julkaistu kuusi omaa villasukkakirjaa.

Jonnan kirjoissa on pääasiassa sukkaohjeita, mutta mukana on myös joitakin vanttuita, pipoja ja huiveja.

”Nimenomaan villasukat ovat juttuni. Joskus laskin, että minulla on kotonani 42 paria sukkia. Ennen niitä varten oli lipasto, nyt ne ovat isossa laatikossa. En panttaa niitä, vaan käytän ja heitän sitten ison satsin pesukoneeseen. Taloni pihassa kuivuu narulla kesäisinkin villasukkia.”

Ihanat hitaat aamut

Ensimmäisen kirjan jälkeen Jonna alkoi tehdä kotihoidossa puolikasta päivää. ”Ehdin nähdä hoitotyössä koronan alun. Suihkutus suojavaatteissa oli kovaa hommaa.”

Vuoden jälkeen työnantaja sanoi, että Jonnan olisi palattava kokopäiväiseksi. Yrittäjyys työllisti kuitenkin niin paljon, että paluu täysiaikaiseksi oli mahdoton ajatus. Jonna päätyi irtisanoutumaan, koska ei muuta voinut. Nyt hän on ollut täysipäiväinen käsityöyrittäjä melkein kolme vuotta.

”En koskaan haaveillut yrittäjyydestä, vaan ajauduin siihen. Halusin vain neuloa ja olla luova. Onneksi minulla on hyvä kirjanpitäjä.”

Halusin vain neuloa ja olla luova.

Apuna hänellä on myös koe- ja mallineulojia, jotka testaavat, että uuden neulemallin ohje on oikein. ”He ovat tosi tärkeitä. Kaikki neulesuunnittelijat tarvitsevat mallineulojia.”

Jonnalta kysytään paljon ohjeita myös villapaitoihin, mutta hän ei ole vielä asiasta innostunut. ”Yhden lasten villapaidan olen suunnitellut, mutta aikuisten villapaita on ollut minulla kesken jo kaksi vuotta. Olen kärsimätön kutoja. Sukat sopivat minulle.”

Jonnan vuorokausirytmi on yrittäjyyden myötä kääntynyt. ”Kotihoidossa tykkäsin aamuista. Nykyään aamuni ovat hitaita ja puikot käyvät myöhään. Saatan kutoa yhteen tai kahteen yöllä. Nautin siitä, että saan päättää aikatauluistani. Pyrin pitämään viikonloput vapaana.”

Pyjamabileet kollegojen kanssa

Jonna on yksi Suomen tunnetuimpia neulesuunnittelijoita. Jonnan omassa Facebookin Villasukkarakkautta by Jonna -neuleyhteisössä on 44 000 seuraajaa. Haastattelua edeltävänä päivänä Jonna on ollut Helsingin kirjamessuilla haastateltavana ja kirjoittamassa omistuskirjoituksia. Yöllä unet jäivät vähiin, kun hän illasti ja piti pyjamabileet neulesuunnittelukollegojensa kanssa – vertaistuki on kullan arvoista melko yksinäisessä työssä.

Jonnan uusin kirja on nimeltään Villasukkarakkautta – Ihan musta. Vaikka sen julkaisusta on viikko, toista painosta ollaan jo ottamassa. ”Yleensä mallini ovat tv-ystävällisiä, mutta viimeisimmässä kirjassa on vähän vaativampia ohjeita, joten aivan koko ajan telkkaria ei pysty katsomaan.”

Kirjat ovat hänen isoin tulonlähteensä, mutta hän pitää myös esimerkiksi neuleretriittejä, joihin kokoonnutaan neulomaan, syömään ja saunomaan. ”Puikot kilisevät ja kuuluu hirveä pälpätys. Neulomme kaikki samaa neuleretriittiin suunniteltua sukkamalliani.”

Jonna vetää kirjoneulekursseja myös kansalaisopistossa. Vaikka neulominen on Jonnasta yhä ihanaa, harrastukselta se ei enää tunnu.

”Onneksi omakotitalossa riittää tekemistä. Olen myös vähän puutarhahullu.”

Vaikka näkymät ovat hyvät, Jonnalla on jalat maassa.

”Tiedän, että hoitoalalla on töitä, jos neulesuunnittelu ei enää elätä.”