Ilmiön yleisyydestä kertovat Mannisen tutkimustulokset kahdesta yliopistollisesta sairaalasta. 82 prosenttia kyselyyn vastanneista terveydenhuoltoalan työntekijöistä oli havainnut vierestä, kuinka joku työkavereista oli jätetty työyhteisön ulkopuolelle. Peräti 73 prosenttia kertoi kohdanneensa hyljeksintää itse.
”Eniten minua on yllättänyt, että ostrakismia on näin paljon. Miten tällaisen hoitajapulan keskellä on varaa sulkea joku ulkopuolelle?” Manninen miettii.
Vahingossa tai tahallaan
Sirpa Mannisen mukaan ostrakismi on yksi työpaikkakiusaamisen muoto. Muista kiusaamisen muodoista ostrakismin erottaa se, että se on sanatonta.
Ulkopuolelle sulkemista on esimerkiksi se, että työntekijä ei saa keneltäkään vastausta kysymykseensä vaan törmää vaikenemisen muuriin.
Joskus ulkopuolelle jättäminen voi olla täysin tahatonta.
”Siihen syyllistyvällä ei välttämättä ole mitään motiivia jättää kollegaa huomiotta. Hän ei ole esimerkiksi vain tiennyt, että kollegan puhe oli kohdistettu hänelle.”
Pahimmillaan joku voi vältellä työkaveriaan niin, ettei puhu tälle mitään.
Toisaalta ulkopuolelle sulkeminen voi olla täysin harkittua ja tietoista. Sitä voidaan käyttää rankaisukeinona tai kurinpalautuksena.
”Jos joku on varsinainen vastarannankiiski tai puhuu turhan paljon kokouksissa, tämä voidaan sulkea ulkopuolelle”, Manninen sanoo.
Pahimmillaan joku voi vältellä työkaveriaan niin, ettei puhu tälle mitään.
”Työvuorotkin saatetaan pyrkiä valitsemaan niin, ettei joutuisi kohtaamaan välttelemäänsä ihmistä.”
Ostrakismin kohteeksi joutuneita yhdistää Mannisen tutkimuksissa sama kokemus: ”Moni sanoo, että tuntui siltä kuin olisin ihan ilmaa.”
Keino hallita
Ketkä syyllistyvät ostrakismiin tietoisesti? Sirpa Mannisen mukaan muun muassa ne, jotka haluavat suojella itseään ikäväksi kokemaltaan työkaverilta.
”Hyöty on kuitenkin vain hetkellinen, sillä tutkimusten mukaan käytöksestä tulee molemmille paha mieli.”
Myös hyljeksinnän vierestä näkevät kokevat tilanteen tutkimusten mukaan ikäväksi. Manninen korostaa, ettei tällaisen käytöksen pitäisi kuulua työyhteisöön. Kaikkien tulisi pystyä puhumaan kaikkien kanssa.
Johtamistapa on Mannisen mukaan yhteydessä ostrakismiin. Ilmiötä voi ruokkia se, jos työpaikalla on matala hierarkia eikä kukaan tunnu johtavan kunnolla.
”Tällöin joku työntekijöistä voi nähdä tilaisuutensa tulleen ja alkaa hallinnoida tilanteita. Jos näköpiirissä on uralla eteneminen, ostrakismia voi käyttää oman aseman korostamiseen ja kilpailijoiksi kokemiensa mitätöintiin. Tällainen ihminen voi myös houkutella muita puolelleen.”
Torjuvalta vaikuttava käytös voi johtua myös kiireestä ja väsymyksestä.
Myös arvaamattomasti käyttäytyvä johtaja voi ruokkia ostrakismia. Tällöin työntekijät voivat joutua tarkkailemaan, millä tuulella johtaja milloinkin on. Hän saattaa huomioida joidenkin työt, mutta jättää toiset kokonaan huomiotta.
”Jonkun työntekijän sanomisiin johtaja saattaa jättää täysin reagoimatta ja kävellä pois”, Manninen havainnollistaa.
Työkaverin eristämiseen voivat syyllistyä Mannisen mukaan myös ne, joilla on vahva yhteenkuulumisen tarve. He pönkittävät ja turvaavat omaa asemaansa työyhteisössä torjumalla muita.
”Nämä työyhteisöön takertujat ajattelevat, että minä kuulun tänne ja saattavat alkaa toimia vain omaa etuaan ajatellen.”
Torjuvalta vaikuttava käytös voi johtua myös kiireestä ja väsymyksestä.
”Kiireen keskellä saattaa olla niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei huomaa, kun toinen puhuu. Ja väsyneenä ei välttämättä jaksa osallistua yhteiseen keskusteluun.”
Erilaisia hyljeksitään
Sirpa Mannisen tutkimusten mukaan työyhteisön torjumiksi joutuvat usein persoonallisuuksien ääripäät.
”Erilaisuus ruokkii ja synnyttää ostrakismia.”
Toisessa ääripäässä ovat vahvat, aggressiiviset ja provosoivat henkilöt. Toisessa päässä ovat hiljaiset, alistuvat ja omiin oloihinsa käpertyvät.
”Ajatellaan, ettei haittaa, vaikka heitä hyljeksitään. Heidän ei uskota nostavan asiasta mekkalaa.”
Työssään erittäin pedantteja hyljeksitään tutkimusaineiston perusteella muita todennäköisemmin. Myös hengellinen vakaumus, tupakoimattomuus ja se, ettei ole sosiaalisessa mediassa, lisäävät tutkimuksen mukaan riskiä joutua työyhteisön eristämiksi.
”Kun et ole mukana somessa tai et halua some-kanavien kautta työviestejä, jäät helposti ulkopuolelle.”
Potilasturvallisuus vaarassa
Sote-alalla ostrakismi voi vaarantaa myös potilasturvallisuuden. Tilanne on vakava, jos samassa yksikössä työskentelevät eivät kommunikoi avoimesti potilaan hoitoon tai yhteisiin käytäntöihin liittyvistä asioista.
”Henkilökemioihin vetoamalla ei saa koskaan laiminlyödä potilaan etua.”
Manninen muistuttaa, että hyvä hoito perustuu tiimityöhön. Jos työpaikalla ei ole psykologisesti turvallista ilmapiiriä, seuraukset voivat Mannisen mukaan olla peruuttamattomat. Vaarallisilla vesillä ollaan esimerkiksi silloin, jos hoitajat eivät uskalla kysyä lääkäriltä potilaan hoidosta, koska pelkäävät häiritsevänsä tätä.
Tutkimuksen mukaan työpaikkaostrakismilta suojaavat työtovereilta saatu sosiaalinen tuki ja työyhteisössä vallitseva hyvä sosiaalinen ilmapiiri.
Esihenkilöt ovat esimerkkejä
Sirpa Manninen peräänkuuluttaa työpaikoille selkeitä sääntöjä ja nollatoleranssia kaikenlaiseen epäasialliseen käytökseen.
”On tietysti helppo sanoa, että kaikkeen epäasialliseen käytökseen on puututtava, mutta niin sen pitäisi olla.”
Avoimen ja turvallisen ilmapiirin luominen on kaikkien asia, mutta isoimman vastuun kantavat esihenkilöt.
”He vastaavat viime kädessä siitä, millainen kulttuuri työpaikalla vallitsee. He toimivat myös mallina monessa asiassa.”
Kenelläkään ei ole oikeutta luistaa yhteisesti sovituista säännöistä ja hyvistä käytöstavoista.
Manninen kannustaa päättämään yhdessä, mikä on työyhteisössä ok ja mikä ei. Jos tilanne on päässyt huonoksi, aluksi voidaan tarvita ulkopuolista apua. Ensin selvitetään, missä on menty pieleen, ja sitten suunnitellaan korjaavat toimet. Ongelmien henkilöiminen ei yleensä auta.
Manninen muistuttaa, että kenelläkään ei ole oikeutta luistaa yhteisesti sovituista säännöistä ja hyvistä käytöstavoista.
”Jo työturvallisuuslaki asettaa vaatimukset, joiden mukaan tulee käyttäytyä. Kukaan ei voi pestä tästä käsiään.”
