Useimmiten turvaverkko muodostuu esimerkiksi omista vanhemmista, sisaruksista, sukulaisista ja tärkeistä ystävistä.
”Toki turvaverkkojen muotoutuminen on myös persoonallisuuskysymys. Osa kaipaa ympärilleen laajempaa tukiverkostoa, osalle riittää muutama läheinen.”
Yksikin ihminen auttaa
Tehy-lehti kysyi verkkokyselyssä, millaisia turvaverkkoja tehyläisten ympäriltä löytyy. Vastauksissa mainittiin puoliso, vanhemmat, sisarukset, ystävät, anoppi ja appi sekä omat aikuiset lapset.
Vastaajat kaipasivat turvaverkoiltaan apua esimerkiksi kaupassa käyntiin silloin, kun he ovat itse sairaana. Myös henkinen tuki mainittiin, samoin kollegat. Työkavereilta saa tukea työpaikalla, koska nämä ymmärtävät työn haasteet. Työkaveri voi olla luotettava keskustelukumppani, johon on mahdollista muodostaa läheinenkin suhde.
Mikäli läheiset ihmiset asuvat eri paikkakunnalla, apua ei ole helppo saada.
Turvaverkot nousevat usein esiin lapsiperheistä puhuttaessa. Ne, joilla on pieniä lapsia, kaipaavat turvaverkoiltaan monesti konkreettista lapsenhoitoapua. Aina sitä ei kuitenkaan ole tarjolla.
”Tarvitsisin vanhemmiltani lastenhoitoapua, mutta en saa sitä edes pyytämällä. Minulla ei ole muuta turvaverkkoa aviomieheni lisäksi. Tuo haastetta jaksamiseen, että lapset ovat pieniä ja oma aika on vähissä, parisuhdeajasta puhumattakaan”, kertoo kyselyyn vastannut terveydenhoitaja.
Hankaluuksia aiheuttaa myös fyysinen etäisyys. Mikäli läheiset ihmiset asuvat eri paikkakunnalla, apua ei ole helppo saada. Se voi aiheuttaa turvattomuutta.
Toisaalta Mirkka Danielsbacka muistuttaa, että jo pelkkä tieto turvaverkkojen olemassaolosta helpottaa. Se, että on edes yksi ihminen, joka voi tulla hätätapauksessa auttamaan, lisää tutkimusten mukaan hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta, vaikka ihminen ei muuten saisi arjessaan konkreettista apua.
Ystävistä sukulaisiin
Sosiaaliset verkostot voivat olla Mirkka Danielsbackan mukaan monimuotoisia. Yhteistä niille kaikille on, että ne vaikuttavat merkittävästi yksilöiden hyvinvointiin kaikissa elämänvaiheissa. Turvaverkot säilyvät tärkeinä läpi elämän, vaikka niiden merkitys muuttaakin muotoaan.
Nuorilla aikuisilla sosiaaliset verkostot ovat yleensä laajoja: ne sisältävät ystäviä, tuttuja ja muita läheisiä. Fokus on usein muualla kuin perhe-elämässä.
”Esimerkiksi opiskelijoille vanhemmat voivat olla tärkeä rahallinen tuki, mutta emotionaalisesti suhde vanhempiin saattaa olla etäisempi. Tässä elämänvaiheessa korostuu ystävien merkitys”, Danielsbacka sanoo.
Hyvässä parisuhteessa olevat ihmiset ovat tutkimusten mukaan kaikista hyvinvoivimpia.
Perheen perustamisen myötä laaja sosiaalinen turvaverkosto saattaa kuitenkin supistua. Tutkimusten mukaan pikkulapsiarjessa puoliso ja oma suku nousevat usein läheisimmiksi tukipilareiksi.
Suvun ja puolison merkitys korostuu myös ikääntyessä, vaikka lapsia ei olisi.
”Puoliso vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi. Jos parisuhde on hyvä, silloin näyttää kaikkein parhaimmalta. Hyvässä parisuhteessa olevat ihmiset ovat tutkimusten mukaan kaikista hyvinvoivimpia.”
Toisaalta parisuhteeseen ladatut odotukset vaihtelevat yksilöllisesti. Jotkut eivät ole tyytyväisiä elämäänsä hyvässäkään suhteessa. Toiset taas ovat elämäänsä hyvin tyytyväisiä ilman parisuhdetta.
Autanko liikaa?
Joskus ihminen päätyy toisten ihmisten turvaverkoksi liiankin kanssa. Jos venyy yli oman jaksamisensa – joko tahtomattaan tai omasta halustaan – toisen auttaminen alkaa haitata hyvinvointia.
Tämä on Mirkka Danielsbackan mukaan yleisempää naisille kuin miehille.
”Kaikkein yleisintä tämä on hieman vanhempien naisten keskuudessa. He ovat usein roolissa, jossa pitää hoivata joka suuntaan. Moni esimerkiksi hoivaa samanaikaisesti sekä lapsenlapsiaan että vanhempiaan”, Danielsbacka kertoo.
”Jos tilanne alkaa tuntua liian rankalta, olisi hyvä pysähtyä miettimään omia voimavarojaan. Kuormittuminen näkyy yleensä sekä fyysisinä terveysoireina että mielenterveysoireina.”
Ihminen väsyy joutuessaan auttamaan koko ajan muita niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Tehyläisille tilanne on erityisen herkkä, sillä työnkuvaan kuuluu muiden auttaminen. Ihminen väsyy joutuessaan auttamaan koko ajan muita niin töissä kuin vapaa-ajalla.
”Tiedämme, että avun antaminen parantaa myös auttajan hyvinvointia. Mutta vapaa-ajalla annetun avun pitäisi olla erilaista kuin töissä, jotta se parantaisi hyvinvointia. Liika on liikaa.”
Voiko olla turvaverkoton?
Mutta mitä tehdä, jos turvaverkkoja ei yksinkertaisesti ole? Jos esimerkiksi välit omiin vanhempiin on ollut jostain syystä pakko pistää poikki.
Mirkka Danielsbacka muistuttaa ihmisen ultrasosiaalisesta luonteesta, minkä ansiosta on mahdollista löytää ympärilleen itse valittuja ihmisiä.
”Ihminen pystyy rakentamaan itselleen yhteisön, vaikka hänellä ei olisi tukena puolisoa, sisaruksia, vanhempia tai lapsia. Se on meille luontaista.”
Muista eläinlajeista ihminen eroaa Danielsbackan mukaan myös sillä tavalla, että miehet pystyvät olemaan ystäviä keskenään.
”Eläinten joukossa sellainen on hyvin harvinaista.”
Turvaverkkona valtio
Myös valtio toimii eräänlaisena turvaverkkona. Yhteiskunta on ottanut vastuuta esimerkiksi lasten ja vanhusten hoidosta – asioista, jotka olivat entisaikaan lähes kokonaan perheiden varassa.
Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta hoitaa. Viime vuosina tämä asetelma on alkanut kuitenkin horjua. Sote-alan resurssipulan takia hoivavastuuta voi valua pikkuhiljaa takaisin perheille.
”Mitä enemmän palveluita karsitaan ja mitä huonompaan kuntoon ne menevät, sen enemmän hoivavastuu siirtyy takaisin perheille. Lapset ja vanhukset eivät täältä mihinkään katoa, vaan heidät on hoidettava edelleen”, Mirkka Danielsbacka sanoo.
Tällainen kehitys heikentää todennäköisesti erityisesti naisten työllistymistä, sillä he tutkitusti hoivaavat eniten sekä töissä että kotona.
”Kohta voimme olla tilanteessa, jossa naiset eivät voi käydä entiseen tapaan töissä. Kuinkahan paljon sitä on ajateltu hoivapalveluista karsittaessa?”
