Husin silmätautien poliklinikalla työskentelevä Rosa Aaltonen purkaa kevään aiheuttamaa levottomuutta puutarhatöihin
Kun lehtikaalit puskevat vehreytensä esiin, Rosa Aaltosta, 44, jännittää, kumpi ehtii korjaamaan satoa ensin: viljelijä vai rusakot.
Mutta ei huolta. 25 neliömetrin palsta Annalan puutarhassa Helsingissä tuottaa joka tapauksessa runsaasti tuoretta ja terveellistä syötävää. Rosan maatilkulla kasvaa vadelmia, pensasmustikoita ja punaherukoita sekä Siikli-perunaa, lehtikaalia, papua, kesäkurpitsaa ja maissia.
Keväällä ensimmäiseksi voi kippailla omista raparpereista keitettyä mehua.
”Alun perin päädyin Hyötykasviyhdistyksen Annalan puutarhaan ystävättäreni kutsusta. Hän antoi minulle luvan pistää sormeni multaan, ja siitä se innostus lähti. Huomasin nopeasti maatöiden terapeuttisen vaikutuksen”, Rosa muistelee.
Hän yllättyi, kuinka hyvältä ja luonnolliselta tuntui purkaa kevään aiheuttamaa levottomuutta puutarhatöihin. Entuudestaan hänellä ei ollut niistä tietoa eikä kokemusta.
Oman palstan Rosa sai vuokrattua samasta puutarhasta vuonna 2016.
”Palstaviljelyä olen opiskellut Hyötykasviyhdistyksen materiaaleista. Lisäksi olen kysellyt vinkkejä puutarhuriystävältäni sekä kasvifysiologiasta väitelleeltä anopiltani.”
Suurin ilo Rosalle on kasvun ihmeen seuraaminen.
”Kotoani on palstalle noin kymmenen minuutin kävelymatka. Käyn siellä harva se päivä ihastelemassa idyllistä miljöötä ja tutkimassa, mitä maasta on pukannut pintaan.”
Ennen tätä satokautta Rosa päätti, ettei käännä maata.
”Näin varjelen maanalaista pieneliöstöä. Kokeilin vain lisätä pintaan hieman multaa.”
Rosa on jatkanut kokemaansa hyvän kierrettä antamalla parin ystävänsä kuopsutella maataan. He pääsevät myös sadosta osallisiksi.
”Uusien perunoiden aikaan vietän aina juhlat ystävieni kanssa. Silloin kaivan yhteiseen herkutteluhetkeen oman maan pottuja, vaikka ne olisivat mitättömän pieniä!”
