Koskenrannan mukaan kollegiaalisuus voi lisätä myös sote-alan pito- ja vetovoimaa.
”Ilmiö ruokkii itseään: kun tulet hyvin kohdelluksi, viet hyvää itsekin eteenpäin. Työntekijöiden hyvinvointi paranee heidän tietäessään, että avoin keskustelu on mahdollista ja että tukea ja apua on saatavilla.”
Kollegiaalisuuden merkitys korostuu Koskenrannan mukaan tulevaisuudessa, kun ikääntyvän väestön toimintakyky heikentyy, palvelutarve kasvaa ja yhteiskunnan resurssit uhkaavat supistua. Tällöin tarvitaan entistä enemmän sote-palveluiden eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä.
Koskenranta korostaa myös eri hoitoalan ammattiryhmiä edustavan hoitotieteellisen tutkimuksen merkitystä. Hän kuuluu kolmen väitöskirjatutkijan muodostamaan Sote Innovators -yhteisöön, jonka tavoitteena on nostaa esiin sote-henkilöstön näkemyksiä ja hoitotieteellistä tutkimusta. Yhteisön muut jäsenet ovat väitöskirjatutkijat Sari Pramila-Savukoski ja Olli Autio. Pramila-Savukoski on koulutukseltaan myös fysioterapeutti ja Autio sairaanhoitaja.
Rehellisesti epäkohdista
Sairaanhoitajaliiton (nykyinen Suomen Sairaanhoitajat) julkaisemien kollegiaalisuusohjeiden mukaan kollegiaalisuus tarkoittaa ammattikunnan välistä tasa-arvoista ja vastavuoroista suhdetta. Kollegiaalisuus näkyy työyhteisössä niin, että työntekijät kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, kohtelevat toisiaan oikeudenmukaisesti sekä luottavat toinen toisiinsa ja ovat itse luottamuksen arvoisia.
Kollegiaalisuudessa on oleellista avoin, rehellinen ja luottamuksellinen vuorovaikutus. Työyhteisössä pitäisi kyetä käsittelemään myös epäkohtia ja ristiriitoja. Epäkohtiin puuttuminen koetaan turvalliseksi, kun eri toimintatavoista pystytään keskustelemaan rakentavasti.
Kollegiaalisessa ilmapiirissä jokainen voi oppia toisilta.
Työyhteisön jäsenten tulee myös tunnistaa ja tunnustaa sekä oma että kollegan osaaminen. Toinen toistaan tulee konsultoida vastavuoroisesti.
”Vielä laajemmin ajatellen kollegiaalisuuteen liittyy myös oman osaamisen kehittäminen. Tällöin voidaan jakaa eteenpäin omaa osaamista ja kehittää sitä kautta työyhteisön kyvykkyyttä. Kollegiaalisessa ilmapiirissä jokainen voi oppia toisilta”, Miro Koskenranta sanoo.
Kollegiaalisuutta heikentävät muun muassa työyhteisöön kuulumattomuuden tunne, selvittämättömät ristiriitatilanteet, luottamuksen puute ja työpaikkakiusaaminen.
Vastuu jokaisella
Jokaisella työyhteisön jäsenellä on vastuu siitä, että päivittäiset kohtaamiset ovat aitoja ja arvostavia. Organisaatiolla ja hoitotyön esihenkilöillä on puolestaan vastuu kollegiaalisuutta tukevien rakenteiden luomisesta.
”Organisaatiotasolla tulisi olla strategioita kollegiaalisuuden kehittämiseksi. Esimiesten olisi tärkeää jalkauttaa näitä käytäntöön ja työyksiköihin sekä kannustaa kollegiaalisuuteen ja toimia itse esimerkkinä”, Koskenranta sanoo.
Myös uusinta tutkimustietoa tulisi viedä käytäntöön.
Työyhteisöjen kollegiaalisuutta voidaan kehittää keskustelemalla avoimesti mahdollisista puutteista ja siitä, kuinka jokainen voisi omalla panoksellaan kehittää keskustelussa esille nostettuja asioita.
Kokonaisuudessaan koko sosiaali- ja terveysalan ammattikunta on vastuussa kollegiaalisuuden opettamisesta ja siihen kasvamisesta omalla esimerkillään.
Hyvä heijastuu potilaisiin
Kollegiaalisuus on läheistä sukua ihmislähtöiselle kohtaamiselle, toteaa Sote Innovators -tutkijakolmikko Oulun yliopiston nettisivuilla julkaistussa blogissa. Ihmislähtöisyyden tuntomerkkejä ovat tutkijoiden mukaan kokonaisvaltaisuus, yksilöllisyys, kunnioittavuus ja voimaannuttavuus.
Yhteistyötaidot ja ihmislähtöisyys ovat tärkeitä työelämätaitoja, tutkijat muistuttavat. Jotta yhteistyö olisi sujuvaa ja ihmislähtöistä, on osattava työskennellä saumattomasti yhdessä monialaisissa ja moniammatillisissa tiimeissä.
Kun työyhteisö toimii kollegiaalisesti, potilaat kohdataan paremmin.
Kun työntekijöiden välillä vallitsee aito kollegiaalisuus, he kykenevät tekemään yhteistyötä potilaan ja asiakkaan parasta ajatellen.
”Jos kollegat kohdataan yksilöinä ja ihminen ihmisenä, se tulee osaksi työn arkea ja välittyy myös potilaille. Kun työyhteisö toimii kollegiaalisesti, potilaat kohdataan paremmin”, Koskenranta sanoo.
Kun potilaan tarpeita ja toiveita kuunnellaan, hän uskaltaa helpommin kysyä sairauteensa liittyvistä asioista ja kokee pystyvänsä osallistumaan omaan hoitoonsa. Potilas saattaa myös sitoutua hoitoonsa paremmin.
Ihmislähtöinen ja kollegiaalinen arki voi näyttäytyä myös vaikkapa siinä, miten työpaikalla suhtaudutaan työntekijän henkilökohtaiseen kriisiin.
”Työnantaja voi ottaa henkilökohtaisen kriisin huomioon työvuorojen suunnittelussa. Työntekijälle voidaan myös osoittaa kevyempiä työtehtäviä ja tarjota työterveyspalveluiden interventioita kriisin käsittelyyn.”
Uusia taitoja
Kollegiaalisuutta haastavat muun muassa kiire, resurssipula ja hoitajavaje. Myös hyvinvointialueiden mahdolliset budjettileikkaukset voivat aiheuttaa ongelmia, Koskenranta pohtii.
Kulttuurillista ymmärrystä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän, jotta eri kulttuureista tulevat hoitajakollegat ja potilaat osataan kohdata. Myös terveyspalveluiden siirtyminen verkkoon vaatii uusia taitoja.
”Eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä tarvitaan, jotta potilas saa digitaalisista palveluista parhaan mahdollisen avun.”
Sote Innovators -tutkijakolmikko jakaa ajatuksiaan Instagramissa sekä X-palvelussa ja Oulun yliopiston blogisarjassa. The Sote Innovators Podcast löytyy Spotify-palvelusta.
