Minä osaan vaikka mitä! Näin arvioit taitojasi liikennevalomallin avulla

1. Miksi on tärkeää tunnistaa oma osaaminen?

Omaa osaamista tulee ajateltua, kun pohtii työpaikan tai tehtävän vaihtoa. Kokemus siitä, että osaa tehdä työnsä on tarpeen muulloinkin, sillä se lisää hallinnantunnetta ja hyvinvointia.

Työstä tulee kohtuuttoman rankkaa, jos pitää koko ajan miettiä selviytymistään tai selviytyy työstään nipin napin.

Liika itsekriittisyys ja huijariajatukset saavat aliarvioimaan omaa osaamista. Emme usko osaamiseemme onnistumisista ja muiden vakuutteluista huolimatta. Sokeudumme taidoillemme, sillä opituista asioista tulee rutiinia. Emme aina osaa tai huomaa arvostaa työelämän ulkopuolelta tulleita taitoja.

Myös omien taitojen yliarviointi aiheuttaa stressiä. Taitojen hankkimiseen käytetty aika ja vaiva eivät automaattisesti takaa, että osaaminen olisi syvällistä. Kun henkilö luulee tietävänsä, mutta ei tiedä luulevansa, puhutaan ylivertaisuusvinoumasta. Se saa yliarvioimaan omaa osaamista.

2. Miten oman osaamisen selvittämisessä pääsee alkuun?

Oman oppimispolun tarkastelu auttaa pääsemään käsiksi siihen, millaista osaamista itselle on elämänhistorian aikana kertynyt.

Osa osaamisesta on muodostunut todennäköisesti tietoisesti ja tavoitteellisesti, osa on ollut sattumanvaraisempaa. Oppimispolku auttaa tunnistamaan ja arvostamaan tavallaan sivutuotteina tulleita taitoja.

Oppimispolun voi jäsentää paperille tai tallenteeksi, johon listataan tutkinnot, työtehtävät, projektit, harrastukset ja vapaaehtoistyö. Niistä on hyvä valita kolme pääkohdetta. Jos takana on pitkästi työelämää, oppimispolku kannattaa jakaa ajanjaksoihin ja keskittyä niistä kolmeen.

Kun pilkkoo tekemiset pienimpiin osiin, huomaa, mitä kaikkea jo osaa. Esimerkiksi työ kotihoidossa sisältää suunnittelua ja aikataulutusta, asiakkaan kohtaamistaitoja ja kykyä toimia erilaissa ympäristöissä. Monissa harrastuksissa tarvitaan työelämään siirrettäviä taitoja. Esimerkiksi tanssiharrastus opettaa sitoutumista ja sinnikkyyttä. Askelkuvioiden opettelu kehittää muistia.

3. Mitä kaikkea osaamiseen kuuluu?

Kun mietimme osaamistamme, mainitsemme ensimmäisenä substanssi- eli kovan osaamisen: tutkinnot, kurssit ja maaliin menneet projektit. Niiden lisäksi meillä on taitoja, joita voi olla vaikea sanallistaa.

Kyky toimia sujuvasti suuressa sairaalassa edellyttää kontekstiosaamista. Hoitaja osaa liikkua sairaalassa sujuvasti ja auttaa potilaan nopeasti kohteeseen. Hän tietää, miten asiat hoidetaan juuri sillä osastolla: kuinka usein potilaita tarkkaillaan tai miten kirjaaminen tehdään.

Kyky luoda ja käyttää verkostoja on tiimityössä tärkeä. Hoitaja osaa välttää virheitä, sillä hän tietää keneltä kysyä, jos on itse epävarma.

Pienten lasten vanhempi on loistava organisaattori, ja joukkuelajin harrastaja taitaa tiimityön.

Ammatista riippumattomat metataidot kehittyvät puolestaan muun muassa perhe-elämässä ja harrastuksissa. Pienten lasten vanhempi on loistava organisaattori, ja joukkuelajin harrastaja taitaa tiimityön. Nämä taidot siirtyvät hoitajan mukana työpaikasta toiseen.

Myös omat luontaiset taipumukset ja vahvuudet on hyvä tunnistaa. Olenko omillani tiimissä vai tykkäänkö tehdä töitä itsenäisesti? Kun tuntee omat vahvuudet, voi löytää itselle mielekkäimmän tavan ja ympäristön tehdä töitä. Tämä lisää motivaatiota. Kun tekee sitä, mistä tykkää, taidot kukoistavat.

4. Kannattaako kysyä kavereilta, mitä minä osaan?

Luotettavalta ihmiseltä saatu perusteltu palaute auttaa selvittämään, missä olen hyvä ja missä on kehitettävää. Sitä voi selvittää läheisen työtoverin tai ystävän kanssa esimerkiksi näin: Kirjoittakaa kumpikin omille papereille kaksi tai kolme työelämän onnistumista. Miten tilanne alkoi? Miten toimit? Saitko apua muilta? Kun toinen lukee tarinansa ääneen, toinen kuuntelee ja kirjaa ylös, mitä osaamisia hän siinä kuuli. Hän miettii mielessään, mitä kykyjä kertojalla on mahtanut tilanteessa olla ja kirjaa ne ylös.

Kun kertomus on päättynyt, kuuntelija voi kysyä tarkentavia kysymyksiä: Mitä opit tapahtuneesta? Kuka sinua auttoi? Lopuksi kuuntelija lukee ja antaa listansa kertojalle. Vau, sinä osaat vaikka mitä!

5. Millaisella asteikolla osaamista kannattaa arvioida?

Hahmotamme osaamistamme mustavalkoisesti: sitä joko on tai ei ole. Tämä jättää varjoonsa asiat, joissa taitomme ovat riittävän hyviä.

Osaamisen eri tasoja voi kuvata liikennevalomallilla. Siinä vihreä valo kuvastaa mielissämme osaamiseksi kutsumaamme tasoa ja punainen valo kehittämisen kohteita.

Keltainen valo edustaa laajaa määrää arjessa tarvittavia taitoja. Ne tulevat näkyviin tilanteissa, joissa joku pyytää apua arkisiin tarpeisiin: työtoveri takkuaa käsidesiautomaatin kanssa, ja toisella jumittaa sähköposti. Oma osuutemme tällaisissa tilanteissa tuntuu vähäpätöiseltä, ja tilanteet haihtuvat mielestä nopeasti. Ammatilliselle itsetunnolle näiden tilanteiden muistelu tekisi hyvää. Kaikkien ei tarvitse olla huippuosaajia, ja valtaosassa tekemisistämme riittävän hyvä riittää.

6. Miten huomata oma kehittyminen?

Valtaosa oppimisesta tapahtuu arjessa, ja siksi sitä on vaikea huomata. Haemme ja työstämme tietoa: vaihdamme ajatuksia työtoverin kanssa, kysymme ja annamme neuvoja. Opimme myös kokeilemalla asioita ja haastamalla osaamistamme. Opimme silloinkin, kun myöhemmin mietimme, mitä kokeilusta jää käteen tai pyydämme siitä palautetta.

Työelämässä jatkuvan kehittymisen vaatimukset vievät huomion asioista, jotka jo osaamme. Niiden keskellä kannattaa pysähtyä aika ajoin miettimään, mitä työyhteisössä on jo saatu aikaiseksi. Näin voimme tunnistaa ja arvostaa sitä valtavaa tietomäärää ja taitoa, joka meihin on matkan varrella kertynyt – usein huomaamattamme. 

Psykologi Hanna Siefen on kirjoittanut Tiedä mitä osaat -kirjan, joka käsittelee osaamisen tunnistamisen psykologiaa.