Hiiva voi tulla myös iholle tai suuhun esimerkiksi suuseksin välityksellä.
”Suun hiivatulehdus on usein Candida albicansin aiheuttama, ja sen hoito kestää monesti pidempään kuin emättimen hiivatulehduksen. Iholla esiintyvän sienitulehduksen aiheuttavat useimmiten silsasienet. Ne eivät infektoi limakalvoja. Niiden hoitoon käytetään terbinafiinia tai atsolijohdannaisia.”
Tarkkana lääkekapselin kanssa
Emätinpuikko tai emätinemulsiovoide työnnetään illalla mahdollisimman syvälle emättimeen pakkauksessa olevan asettimen avulla. Hoidon voi tehdä myös kuukautisten aikana, mutta Paula Turtiaisen mukaan runsas vuoto voi heikentää paikallishoitovalmisteen tehoa. Niukka vuoto ei heikennä tehoa.
”Tamponeja tai kuukuppia ei kannata käyttää minkään emätintulehduksen aikana”, hän huomauttaa.
Toinen itsehoitovaihtoehto on suun kautta otettava flukonatsolia sisältävä lääkekapseli. Flukonatsolilla on yhteisvaikutuksia joidenkin lääkeaineiden kanssa. Näitä ovat esimerkiksi verenohennuslääke varfariini, mielialalääkkeet sekä jotkin diabetes- ja astmalääkkeet.
”Jos aikoo ostaa flukonatsolia apteekista, kannattaa mainita muista lääkkeistä ja perussairauksista. Raskauden ja imetyksen aikana suosittelen ensisijaisesti paikallishoitoa.”
Jos ulkosynnytinelimissä on voimakasta kutinaa, voidaan käyttää pelkän sienivoiteen sijasta ulkoisesti kahta lääkettä: reseptillä saatavaa kortisonia ja hiivalääkettä. Vulvan tulehdusoireita voi joutua hoitamaan voiteella tabletti- tai puikkohoitoa pidempään.
Milloin lääkäriin?
Joskus hoidosta voi aiheutua allerginen reaktio tai ärsytysreaktio. Tällöin hoito on keskeytettävä ja mentävä lääkäriin. Lääkäriin on mentävä myös silloin, kun lääke ei lievitä oireita kolmessa vuorokaudessa tai oireet eivät parane viikossa.
”Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos on epävarma, onko kyseessä hiivatulehdus. Myös hiivan lääkehoito voi edellyttää lääkärin arviota perussairauden vuoksi tai siksi, että yhteensopivuus muiden lääkkeiden kanssa pitää arvioida.”
Raskaana olevaa Turtiainen kehottaa käymään lääkärissä, jos oireet esiintyvät ensimmäistä kertaa raskauden aikana, tulehdusoireisiin liittyy esimerkiksi veristä vuotoa tai paikallishoitovalmisteena käytettävä klotrimatsoli ei sovi.
Lääkärissä kannattaa käydä myös silloin, kun on toistuvaa veristä vuotoa, alavatsakipuja, kuumetta, virtsaamisvaikeuksia, rakkuloita genitaalialueella tai seksitautitartunnan mahdollisuus.
Toistuvasti todettuun hiivatulehdukseen voidaan käyttää estolääkitystä.
Lievät kutina- ja kirvelyoireet eivät johdu välttämättä hiivatulehduksesta vaan sytolyysista eli solujen hajoamisesta. Silloin emättimen maitohappobakteerit (laktobasillit) laskevat emättimen pH:ta, mikä lisää valkovuotoa, kirvelyä ja ärsytystä ulkosynnyttimissä. Jos sytolyysiin liittyy oireita, paikallisesti käytetty mieto estrogeenivoide tai puikko voi auttaa.
Ulkosynnyttimien kutinaa ja kirvelyä voivat aiheuttaa myös herpesvirustartunta, valkojäkälä tai vulvodynia eli ulkosynnyttimien kiputila. Jos oireet toistuvat, Turtiainen kehottaa menemään lääkäriin, jotta selviää, onko kyseessä toistuva hiivatulehdus vai jokin muu.
”Toistuvasti todettuun hiivatulehdukseen voidaan käyttää myös estolääkitystä. Jotkin diabeteslääkkeet voivat altistaa hiivatulehdukselle, ja silloin voi olla syytä pohtia lääkkeen vaihtamista.”
Ehkäise hiivatulehdusta
❶ Käytä vain ne antibioottikuurit, jotka sinulle on määrätty.
❷ Älä käytä voimakkaita pesuaineita alapesussa. Vesi tai mieto intiimialueelle sopiva pesuaine eivät häiritse mikrobitasapainoa.
❸ Vältä jatkuvaa tiukkojen tai hiostavien vaatteiden sekä pikkuhousunsuojan tarpeetonta käyttöä.
❹ Huolehdi verensokeri tasapainoon, jos sairastat diabetesta.
❺ Maitohappobakteereiden päivittäinen syöminen voi tasoittaa suoliston ja emättimen mikrobitasapainoa. Emättimeen laitettavat emättimen happamuutta lisäävät tuotteet voivat kuitenkin pahentaa esimerkiksi sytolyysia, joka aiheuttaa myös kutinaa ja kirvelyä.
❻ Pidä taukoa paikallisesta estrogeenihoidosta, jos huomaat hiivatulehduksen.
Vinkit antoi naistentautien erikoislääkäri Paula Turtiainen.
