Vuorotyö koettelee tehyläisten ihmissuhteita. Asiantuntija muistuttaa, ettei väheksyvää käytöstä tarvitse hyväksyä.
Taas sukulaislapsen syntymäpäivät jäivät väliin. Ikääntyvät vanhemmat syyllistävät siitä, miten harvoin perhe kokoontuu yhteen. Viikonloppuna piti olla ystävän juhlat, mutta vuoronvaihto ei onnistunut.
Tehyläisille nämä tilanteet ovat turhankin tuttuja. Koska vuorotyö vie sekä aikaa että voimia, ihmissuhteiden ylläpito kärsii.
Säännölliseen työaikaan tottuneet läheiset eivät kuitenkaan välttämättä ymmärrä hoitotyön realiteetteja. Yleinen kysymys on: Mikset vain vaihda vuoroa?
Psykologi, itsensä johtamisen valmentaja ja tietokirjailija Satu Pihlaja ymmärtää hoitajien turhautumisen. Psykiatriassa aiemmin pitkään työskennellyt Pihlaja näki, kuinka paljon sairaanhoitajakollegat joutuivat joustamaan ja sumplimaan arkeaan työvuorojen takia. Nekin, jotka tekivät pelkkää päivävuoroa, joutuivat tekemään joskus viikonloppukeikkaa pienen peruspalkan vuoksi.
”Vaikka vuoron saisikin vaihdettua, se voi olla oman jaksamisen kannalta virhe. Vuorot kun on yleensä pyritty miettimään palautumista ajatellen. Kun töissä on vastuulla ihmishenkiä, sinne ei halua mennä väsyneenä. Siistiä sisätyötä tekevät eivät aina tule ajatelleeksi tätä”, Pihlaja huomauttaa.
Jos läheisen ymmärtämättömyys nostaa itsessä esiin ikäviä tunteita, ne kannattaa nimetä. Pettymys, suru, kiukku, ärsyyntyminen – kaikki ovat sallittuja tunteita, Pihlaja sanoo.
Monella meistä on tapana myös alkaa hiljalleen vetäytyä ja vältellä hankalalta tuntuvaa ihmissuhdetta. Suoruus on kuitenkin parempi vaihtoehto.
Asian voi nostaa pöydälle esimerkiksi sanomalla: Asenteesi vuorotyötäni kohtaan loukkaa minua, voitko lopettaa.
”Rajat on lupa laittaa, mutta toki voit myös tarjoutua keskustelemaan asiasta ja kertomaan tilanteesta omalta kantiltasi.”
Tilanne on kestämätön, jos työ väsyttää niin, ettei ihmissuhteille jää voimia.
On silti syytä muistaa, että sanoma menee harvoin perille yhdellä kertaa. Todennäköisesti läheinen päätyy päivittelemään aihetta uudestaankin. Silloin häntä voi muistuttaa aiemmasta keskustelusta.
Suoruudesta on hyötyä myös silloin, kun näkee ystäviä tai perheenjäseniä, vaikka on ihan puhki. Heille voi sanoa: Tänään minua väsyttää, enkä ole parhaimmillani. Halusin kuitenkin nähdä.
Jos läheisen kommentit vuorotyöstä menevät ihon alle, ne voivat toisaalta paljastaa sinulle kiinnostavia asioita itsestäsi. Ehkäpä haluaisit itsekin muutosta työtilanteeseesi? Jospa kaipaatkin mahdollisuutta olla enemmän läsnä tärkeiden ihmisten elämissä?
”Jos läheisen kommentti satuttaa, kannattaa pysähtyä sen äärelle. Voihan olla, että vuorotyö ei enää sovikaan nykyiseen elämäntyyliisi. Olisiko töissä jopa isomman elämänmuutoksen paikka? Tämä pohdinta voi olla kivuliasta, mutta se on tarpeellista.”
Tilanne on joka tapauksessa kestämätön, jos työ väsyttää niin, ettei ihmissuhteille jää voimia. Muutoksen tekeminen on lopulta jokaisen itsensä vastuulla, Pihlaja muistuttaa.
”Kukaan muu ei vaihda puolestasi työpaikkaa tai tehtäviäsi, vastuu on sinun. Päätöksen pitää kuitenkin lähteä sinusta itsestäsi, ei muiden mielipiteistä.”
Hoitoalalta löytyy myös päivätyövaihtoehtoja. Monia asia voi helpottua, jos pääsee elämään muun yhteiskunnan päivärytmissä. Lasten koulut, harrastukset ja yleinen elämänrytmi kun on suunniteltu ihmisille, jotka käyvät töissä päivisin.
Aina ei ole tarvetta niin radikaaliin ratkaisuun kuin työpaikan vaihtoon. Arkeen voi saada lisää rentoutta tekemällä töissä omat rajat selviksi.
Käytännössä rajojen asettaminen vuorotyössä tarkoittaa yleensä kieltäytymistä ylimääräisistä työtehtävistä ja yllättävistä tuurauksista. Asia on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
”Työkaverit ovat usein paitsi kollegoita myös ystäviä. Kun joku heistä sairastuu, voi tulla vahva tunne, että minun pitää auttaa. Tilanne voi olla kuumottava”, Pihlaja kuvailee.
Sijaisten hankkiminen on työnantajan vastuulla, eikä ylimääräisistä vuoroista kieltäytymistä tarvitse selitellä. Perusteluksi riittää toteamus: Tänään minulle ei sovi.
Kieltäytymistä voi treenata niin sanotun jämäkkyysharjoituksen avulla. Siinä toistetaan samaa vastausta yhä uudestaan, vaikka kuvitteellinen esihenkilö sanoisi mitä.
Ylimääräisistä vuoroista kieltäytymistä ei tarvitse selitellä.
Pomon lauseet eivät aina ole selkeitä, suoria käskyjä, vaan ne voivat olla myös hämäävämpiä, jopa manipuloivia. Olisit niin hyvä tässä. Tämä potilas on juuri sellainen, joka sinulle sopii. Saat pitsan, jos jäät tänään. Tulen vihaiseksi, jos et suostu.
Näihin kaikkiin voi vastata samoilla sanoilla: Tänään minulle ei sovi.
Jos ihmissuhteet ovat näivettyneet ja läheiset kaikonneet elämästä vuorotyön takia, ei ole koskaan liian myöhäistä pyrkiä saamaan heitä takaisin. Tilanteen korjaaminen vaatii, että uskaltaa ilmaista toisille oman kaipuunsa.
Paras kommunikointitapa on jälleen suoruus. Kiinnostuksen ilmaiseminen onnistuu parhaiten soittamalla ja kysymällä toisen kuulumisia. Samalla voi ehdottaa vaikka tapaamista kahvin, kävelyn tai muun yhteisen tekemisen merkeissä.
”Jos jännittää, riittääkö vanhan ystävän kanssa juteltavaa, kannattaa lähestyä asiaa tekemisen kautta. Voi ehdottaa toiselle vaikka elokuvissa käyntiä, leipomista tai lukupiiriä. Toisaalta voi myös yllättyä iloisesti: joidenkin kanssa juttu jatkuu vuosienkin jälkeen siitä, mihin se viimeksi jäi.”
Mikäli huomaa kaipaavansa lisää ihmissuhteita elämäänsä, voi alkaa etsiä myös uusia ystäviä. Heitä löytää helpoimmin omien kiinnostuksen kohteiden kautta.
Kansanopistoista löytyy kursseja käsitöistä kieliopintoihin. Taidenäyttelyissä ja urheiluharrastuksen parissa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Yhdistystoimintaakin voi kokeilla.
Toisaalta ihmiskontakteja ei ole mikään pakko etsiä väkisin. Yhdelle riittää päivän päätteeksi oman kumppanin ja lasten seura, toinen viihtyy pitkiä aikoja itsekseen. Tärkein kysymys onkin: mitä juuri minä ihmissuhteiltani haluan?
Omien rajojen tunnistamisessa voi auttaa psykologi Satu Pihlajan kehittämä joustamisen liikennevalomalli. Se auttaa hahmottamaan, milloin olet valmis joustamaan ja milloin et.
