Työterveyslaitoksen erikoistutkija Kirsikka Selander pitää oleellisena, että palautumista tapahtuu jo työpäivän aikana. Toimivin konsti on tauottaa työtä: katsoa hetki kaukaisuuteen, hengittää rauhassa ja vaikka muistella jotakin mieluisaa. Tai pitää kahvitauko.
Selanderin mukaan taukoja tulee kunnioittaa ja niiden pitää olla aidosti taukoja. Työntekijöille tulee järjestää esimerkiksi rauhallinen tila ruokailuun.
”Jatkuva hälytysvalmius kuluttaa, sillä se pitää stressitasot työpäivän aikana jatkuvasti korkeina. Tämä taas heikentää hyvän unen mahdollisuuksia, ja uni on oleellinen osa palautumista.”
Taukojen pitäminen on tärkeää myös potilasturvallisuuden kannalta.
Pientä joustoa työvuoroihin
Työstä palautumista voivat edesauttaa niin yksilö itse, työyhteisö kuin koko organisaatio. Selander vastuuttaisi palautumisesta enemmän työnantajaa kuin työntekijää.
”Työstä palautuminen ei saisi olla yksilön vastuulla, sillä palautumisen tarve syntyy liiallisesta työn kuormituksesta. Organisaatio pystyy vaikuttamaan siihen, että yksilö pärjää kuormituksen kanssa eikä koko vapaa-aika kulu työstä palautumiseen.”
Nuorten heikompaa palautumista voi selittää muun muassa se, että heidän kokemuksensa työn hallinnasta on heikompi kuin iäkkäämmillä työntekijöillä. Samoin mahdollisuudet vaikuttaa oman työn sisältöihin ja järjestelemiseen – työaikoihin, vuorosuunnitteluun ja taukojen pitämiseen – on vähäisempää. Näihin työnantaja voi vaikuttaa lisäämällä työntekijöiden mahdollisuuksia tulla kuulluiksi ja osallistua omaan työvuorosuunnitteluunsa.
”Jo pienikin jousto työajoissa voi lisätä työn hallinnan tunnetta, auttaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ja edesauttaa palautumista. Työvuoron päättyminen 10 minuuttia aiempaa aikaisemmin voi auttaa ratkaisevasti, kun lapsi pitää hakea päivähoidosta tiettyyn aikaan.”
Ylipäätään nuoret hoitoalan ammattilaiset pitäisi saada nykyistä paremmin mukaan työhyvinvoinnin kehittämiseen.
Yhdessä nauraminen palauttaa
Palautumista edistääkseen työntekijän kannattaa ottaa käyttöön psykologisen palautumisen keinoja. Työterveyslaitoksen Ollappa-hankkeessa projektipäällikkönä työskentelevä Selander vinkkaa tutustumaan hankkeessa luotuun Palautumisen viikkokalenteriin. Sieltä löytyy muun muassa seuraavia vinkkejä:
Puhukaa työkavereiden kanssa tauolla muista kuin työasioista. Naurakaa!
Tee vapaa-ajalla jotain ihan muuta kuin työsi. Aktivoi aivojasi, kehoasi, mieltäsi!
Ota ensimmäinen askel uuden harrastuksen aloittamiseen.
Jos työssä on paljon asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan, omaehtoiselle tekemiselle kannattaa raivata tilaa vapaa-ajalla.
Panosta läheisiin, hyviin ihmissuhteisiin. Soita ystävälle, tutulle tai sukulaiselle ja vaihda kuulumisia.
Kokeile musiikin rentouttavaa voimaa.
Tavoittele merkityksellisyyttä tekemällä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Esimerkiksi toisten auttaminen vapaaehtoisena tukee omaa hyvinvointia.
Jos työssä on paljon asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan, omaehtoiselle tekemiselle kannattaa raivata tilaa vapaa-ajalla. Vapaalla voi pyrkiä järjestämään itselleen edes vähän aikaa, jolloin voi tehdä, mitä haluaa ilman, että joku on vaatimassa jotakin.
Palautumisen viikkokalenterista löytyy vinkkejä myös muun muassa ruokailuun ja ravitsemukseen, itsensä johtamiseen, aivojen hyvinvointiin, uneen ja liikuntaan. Nämä kaikki vaikuttavat omalta osaltaan palautumiseen.
Konkarit johtavat esimerkillään
Työyhteisö voi tukea yksilön palautumista omalla esimerkillään. Kokeneemmat kollegat voivat tsempata nuorta työntekijää ja jakaa vinkkejä.
”Kokeneilla työntekijöillä on keskeinen rooli siinä, millaiseksi työelämä muotoutuu. Työyhteisö ja esihenkilöt johtavat nuorta työntekijää omalla esimerkillään. Kun nuori ihminen tulee vaikkapa kesätöihin, hän näkee, mikä on paikan henki ja kunnioitetaanko esimerkiksi taukoja.”
Palautumista edistää kokemus siitä, että esihenkilö on rinnalla kulkeva tsemppari.
Työyhteisö ja esihenkilöt voivat tukea myös palautumisen kannalta tärkeää psykologista turvallisuutta työyhteisössä. Silloin työntekijä uskaltaa olla oma itsensä ja nostaa esiin huolia, pyytää apua, myöntää virheitä tai sanoa, ettei jaksa.
Myös valmentava johtaminen tukee palautumista. Tutkimusten mukaan kuormituksen haitallisuus lievenee jonkin verran, kun esihenkilö kannustaa työntekijöitä itseohjautuvuuteen ja ratkaisemaan ongelmia itse.
”Työntekijöiden palautumisen kokemusta edistää myös kokemus, että esihenkilö on rinnalla kulkeva tsemppari.”
Nipistätkö yöunesta?
Yksi selitys alle 30-vuotiaiden heikompaan palautumiseen saattaa Selanderin mukaan löytyä siitä, että nuoret työntekijät tekevät enemmän vuorotyötä kuin iäkkäämmät.
”Vuorotyössä palautuminen on hankalampaa. Vuorotyötä tekevän tulisi kiinnittää huomiota palautumiseen tavallista enemmän ja auttaa itseään jaksamaan hyvillä elintavoilla.”
Osa nuorista työntekijöistä myös nipistää unesta, vaikka uni olisi palautumisen kannalta tärkeää.
Nuorilla työntekijöillä ammatillinen osaaminen on vasta kehittymässä. Heidän kokemuksensa siitä, että oma ammattitaito vastaa työn vaatimuksia, on hieman heikompi kuin vanhemmilla. Samaten hakusessa voivat olla vielä keinot, joilla palautua työstä.
Selanderin mukaan sekin saattaa vaikuttaa tutkimustuloksiin, että yli 60-vuotiaista työmarkkinoilta ovat jo poistuneet ne, jotka eivät jaksa.
Joskus voi laskea rimaa
Entä voisiko jo opiskeluaika antaa eväitä työstä palautumiseen?
Selanderin mukaan osa työntekijän ammattitaitoa on huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Niinpä tietoa palautumisen keinoista olisi hyödyllistä saada jo opiskeluaikana.
”Osa ammatillista osaamista on esimerkiksi ymmärtää, miten vuorotyössä unirytmiä voidaan järkevällä tavalla siirtää ja kuinka liikunnalla ja ravinnolla voi tukea omaa palautumista.”
Myös opiskelijoiden huhtikuisesta mielenterveyspäivästä voi ottaa vinkkiä palautumiseen. Päivän teemana oli kohtuus. Pääpuhujana ollut kasvatustieteilijä, tietokirjailija Juha T. Hakala pohti, miksi kohtuus kannattaa ja miksi rimaa olisi hyvä laskea edes joskus.
”Meissä on paljon tunnollisia suorittajia. Kilttejä puurtajia, jotka taputtavat itseään olalle vain nappisuorituksesta. Eli kovin harvoin. Riittäisikö ihan vain kyllin hyvä?” Hakala mietti.
Palautumisen viikkokalenteri löytyy Työterveyslaitoksen Ollappa-hankkeen verkkosivuilta. Sivuilla on myös sote-esihenkilöille suunnattu pikaopas työn olennaistamiseen ja esihenkilön pikaopas psykologiseen turvallisuuteen.
Vain 30 prosenttia nuorista palautui hyvin
- Mitä kuuluu? -kyselytutkimuksen mukaan viime vuonna alle 30-vuotiaista sote-alan työntekijöistä 30 prosenttia palautui hyvin työpäivän aiheuttamasta rasituksesta. Palautuminen oli parasta 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien työntekijöiden ryhmässä: heistä 47 prosenttia pystyi palautumaan.
- Myös Kunta 10 -tutkimuksessa korostuvat alle 30-vuotiaiden jaksamisongelmat: työpäivästään hyvin palautuvien nuorten hoitotyöntekijöiden osuus on laskenut. Vuonna 2020 alle 30-vuotiaista palautui 33 prosenttia, vuonna 2022 enää 28 prosenttia.
