Syövistä kirjoitetaan mediassa paljon, mutta lymfooma eli imukudossyöpä on jäänyt ehkä vähäisimmälle huomiolle suhteessa sen yleisyyteen. Vuosittain siihen sairastuu noin 2400 suomalaista. 15–24-vuotiailla se on peräti yleisin syöpätyyppi.
Nimensä mukaisesti imukudossyöpä saa alkunsa imusolmukkeissa tai muissa elimissä sijaitsevasta imukudoksesta. Ne ovat osa bakteereilta ja viruksilta suojaavaa immuunijärjestelmää.
Tavallisimmin lymfooman paljastavat suurentuneet imusolmukkeet. Patti voi sijaita muun muassa kaulalla, niskassa, soliskuopassa, kainalossa tai nivusissa.
”Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos esimerkiksi kaulalle ilmestyy nopeasti kasvava patti, joka ei liity flunssaan tai muuhun tulehdukseen, eikä patti häviä muutamassa viikossa”, neuvoo Syöpäjärjestöjen syöpälääkäri Kaisa Sunela.
Turvonneen imusolmukkeen lisäksi muita oireita voivat olla yllättävästi ilmenevä kuumeilu, yöhikoilu, kutina, painon tippuminen sekä uupumus, johon lepo ei tunnu tepsivän.
Joskus lymfooman aiheuttamat imusolmukkeiden kasvaimet voivat painaa sisäelimiä, jonka takia sairastava voi kokea hengenahdistusta tai epämukavuutta vatsassa.
Kymmeniä alatyyppejä
Lymfoomia on kymmeniä erilaisia, mutta pääsääntöisesti ne jaetaan kahteen tyyppiin: Hodgkinin lymfoomaan ja non-Hodgkin-lymfoomiin, jotka ovat paljon yleisempiä. Jälkimmäisiin lukeutuvat kaikki ne lymfoomatyypit, jotka eivät ole Hodgkinin lymfoomaa. Lymfoomat voidaan jakaa myös aggressiivisiin ja hidaskasvuisiin lymfoomiin. Osa lymfoomista käyttäytyy hyvin rauhallisesti, eikä hoitoa ehkä tarvita lainkaan.
Hodgkinin lymfooma on imukudoksen pahanlaatuinen syöpä, jota esiintyy erityisesti nuorilla aikuisilla ja iäkkäillä. Syöpärekisterin tiedot vuosilta 2018–2022 kertovat, että ilmaantuvuus on suurinta noin 20–30-vuotiailla ja ilmaantuvuus nousee jälleen keski-iässä ja sen jälkeen.
”Kyseessä on yksi länsimaiden yleisimmistä nuorten aikuisten syövistä. Suomessa sen ilmaantuvuus on jostain syystä Pohjoismaiden korkeinta, ja trendi on ollut nouseva”, sanoo lääketieteen tohtori Tiina Juntikka, joka on tutkinut ilmiötä väitöskirjassaan.