Lyhytkin univaje vaikuttaa – miten vuorotyöläinen saa pidettyä huolta terveydestään?

Keho kaipaa säännöllisyyttä, mutta vuorotyö ei sitä tarjoa.

Kuvateksti
Nuoret ja iltavirkut jaksavat vuorotyötä yleensä paremmin kuin vanhemmat ja aamuvirkut.
Kuva: Pia Holm

Vuorotyö altistaa useille kroonisille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille. Riskiä ei pidä kuitenkaan säikähtää tai liioitella, sanoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija Kati Karhula.

”Elintavat vaikuttavat kroonisten sairauksien puhkeamiseen paljon enemmän kuin vuorotyö”, hän korostaa.

Liikkuminen ja muut terveelliset elintavat ovat tärkeitä kaikille, mutta vuorotyön erityispiirteiden takia ne ovat erityisen olennaisia vuorotyöntekijöille.

Vuorotyö voi kuitenkin vaikeuttaa terveellisten elintapojen noudattamista. Ongelma korostuu hoitoalalla, jossa työajat vaihtelevat paljon ja ovat tiedossa lyhyemmäksi ajanjaksoksi kerrallaan kuin esimerkiksi teollisuudessa.

Epäsäännöllisessä vuorojärjestelmässä työntekijä joutuu muuttamaan vuorokausirytmiään usein, mikä vaikeuttaa nukkumista ja palautumista. Ennakoimattomuus vaikeuttaa myös vapaa-ajan ja työn yhteensovittamista.

Erityisen kimuranttia arki voi olla silloin, jos puolisokin tekee vuorotyötä. Karhulan tuntuman mukaan hoitoalalla on paljon vuorotyötä tekeviä pariskuntia.

”Hoitajat ovat kertoneet, että puolison kanssa voidaan vaihtaa parkkipaikalla läpsystä lapsia. Yövuorosta lähtijä vie sitten lapset päiväkotiin ennen kuin menee itse nukkumaan.”

Unet naapurin asunnossa

Uni vaikuttaa jaksamiseen eniten. Vuorotyössä ongelmia syntyy siitä, että ihminen on biologisesti päiväaktiivinen laji. Siksi yöllä valvominen ja päivällä nukkuminen on meille luontaisesti hankalaa.

Laboratorio-olosuhteissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka ihmiset valvoisivat joka yö ja nukkuisivat joka päivä, elimistön biologinen rytmi kääntyy päinvastaiseksi vain pienellä osalla tutkittavista.

Tosielämässä tilanne on vielä hankalampi, sillä yhteiskunta ja muut ihmiset toimivat pääsääntöisesti päivärytmissä.

Vaikka yöllä valvominen on ihmiselle lähtökohtaisesti hankalaa, siihen sopeutumista voi helpottaa. Karhula kehottaa yövuoroon siirtyvää ottamaan pienet nokoset ennen työvuoroa. Viimeisen yövuoron jälkeen unet kannattaa puolestaan rajata 4–5 tuntiin, jotta illalla saa taas unta normaaliin aikaan.

Päivällä nukkuminen helpottuu, kun noudattaa kotona normaaleja nukkumaanmenorutiineja ja vaimentaa melua ja valoa korvatulpilla ja silmälapuilla. Aamulla töistä palatessa voi olla hyvä käyttää päivänvalon himmentäviä aurinkolaseja.

On vuorotyöntekijöitä, jotka käyvät nukkumassa päivätyötä tekevän naapurin asunnossa.

Jos kotona on vaikea nukkua esimerkiksi hoitovapaalla olevan puolison ja pikkulapsen takia, kannattaa keksiä luovia ratkaisuja.

”On vuorotyöntekijöitä, jotka käyvät nukkumassa päivätyötä tekevän naapurin asunnossa”, Karhula vinkkaa.

Lyhytkin univaje vaikuttaa ihmiseen.

”Yksikin lyhyempi uni voi aiheuttaa esimerkiksi ärtymystä, keskittymisvaikeuksia tai ruoansulatusoireita”, Karhula sanoo.

Myös aikaiset aamuvuorot hankaloittavat nukkumista. Esimerkiksi kello 7 alkavaan aamuvuoroon on herättävä yleensä selvästi normaalia aiemmin, jotta ehtii tehdä aamutoimet ja matkustaa työpaikalle.

Karhula suosittelee pitämään yllä varhaista rytmiä myös vapaapäivinä ennen aamuvuoroja. Aamuvuoron jälkeistä väsymystä voi ehkäistä kävelemällä osan matkaa kotiin.

Iltavuorojen jälkeen pulmana on rauhoittuminen. Karhula suosittelee iltavuoron päätteeksi pientä kävelyä ja rauhallista puuhastelua, kuten kirjan lukemista tai musiikin kuuntelua. Myös rentoutusharjoitukset auttavat.

Puhelimelta katsotut lyhytvideot tai uutiset sen sijaan piristävät.

Ruoansulatus hidastuu

Ennen yövuoroa kannattaa syödä kevyehkö ateria, kuten keitto. Se ehkäisee väsymystä ja sulaa vatsassa paremmin kuin raskas ateria.

”Yöllä ruoansulatus ei toimi yhtä aktiivisesti kuin päivällä, vaikka olisikin hereillä. Se aiheuttaa monelle ummetusta tai muuta vaivaa.”

Työvuoroon kannattaa varata terveellinen välipala, olipa yö tai päivä. Välipalan voi nauttia kiireen sattuessa nopeastikin. Pilkotut hedelmät ja smoothiet ovat vireyden ja terveyden kannalta parempia vaihtoehtoja kuin tuhdimmat energiapatukat ja proteiinijuomat.

Aamuvuoroa tekevälle Karhula suosittelee edes jonkinlaista aamupalaa joko kotona tai töihin saapuessa. Muuten syö helposti liikaa lounaalla, mikä väsyttää iltapäivällä.

Syödä kannattaa viisi kertaa päivässä työvuorosta riippumatta. Säännöllinen syöminen vähentää houkutusta iltanaposteluun.

Uni auttaa syömisenkin hallinnassa.

”Tutkimuksista tiedämme, että univajeinen ihminen syö enemmän kuin tarpeeksi nukkunut”, Karhula kertoo.

Nuoret ja iltavirkut jaksavat

Vaikka työvuorossa kertyisi paljon askeleita, ihminen tarvitsee myös muuta liikuntaa. Vuorotyöntekijöitä Karhula kannustaa nauttimaan epäsäännöllisten työaikojen eduista. Vuorotyöntekijä voi käydä esimerkiksi uimahallissa tai kuntosalilla silloin, kun siellä on väljää. Ilta- ja yövuorojen tekijä pääsee nauttimaan päivänvalossa ulkoilusta myös talvella. 

Lääkärissä kannattaa käydä, jos olo on elintapojen tarkistamisesta huolimatta jatkuvasti väsynyt tai univaikeuksia on monena yönä viikossa.

Nuoret ja iltavirkut jaksavat vuorotyötä yleensä paremmin kuin vanhemmat ja aamuvirkut.

”Vuorotyöntekijät ovat tosi sinnikkäitä, mutta on hyvä muistaa, että väsymystä voivat aiheuttavat myös tietyt sairaudet. Ne on hyvä sulkea ensimmäiseksi pois”, Karhula muistuttaa.

Nuoret ja iltavirkut jaksavat vuorotyötä yleensä paremmin kuin vanhemmat ja aamuvirkut. Ikääntyessä herääminen aikaistuu ja uni muuttuu katkonaisemmaksi lähes kaikilla. Vuorotyöstä hakeudutaan pois myös sairauksien, kuten esimerkiksi hankalahoitoisen diabeteksen vuoksi.

Karhula korostaa ihmisten olevan yksilöitä.

”Ihmiset voivat pärjätä samoissa töissä eri lailla, vaikka heillä olisi samat diagnoosit.”

Ensihoitaja Niina Leskinen poseeraa talvisella tiellä nojaten ambulanssiin kännykkä ja radio kädessään.
Niina Leskinen pitää työstään todella paljon. Vuorotyössä häntä harmittaa lähinnä vain se, että harrastukset eivät voi olla sidottu tiettyyn viikonpäivään.
Kuva:
Kaisa Sirén

”On ihanaa saada päivän liikunta jo aamulla”

Niina Leskinen kulkee seitsemän kilometrin työmatkansa kävellen, vaikka takana on 24 tunnin työvuoro.

Ensihoitaja Niina Leskinen, 48, on tehnyt työurallaan päivätyötä, kolmivuorotyötä ja nykyisiä pitkiä, 24 tunnin työvuoroja. Eniten hän nauttii nykytilanteesta.

Rovaniemellä työskentelevä Niina tekee töitä aamukahdeksasta aamukahdeksaan. Seuraava päivä on nukkumispäivä, minkä jälkeen seuraa kaksi kokonaista vapaapäivää.

Kierto on säännöllinen, joten Niina tietää työvuoronsa periaatteessa vuosiksi eteenpäin.

”Voin esimerkiksi tarkistaa, olenko ensi juhannuksena töissä.”

Niina liikkuu paljon. Vapaapäivät alkavat kuntosalilla, ja seitsemän kilometrin työmatka taittuu aina kävellen.

”Kävelen kotiin myös töissä valvotun yön jälkeen. Koska nukkumispäivänä en jaksa tehdä muuten mitään fyysistä, on ihanaa saada päivän liikunta jo aamulla. Aamuvirkkuus auttaa tässä.”

Niina liikkuu mahdollisuuksien mukaan myös töissä. Vuorokauden mittaisen työvuoron aikana voi ehtiä tekemään esimerkiksi 40 minuutin kehonhuolto- tai hiit-jumpan. Kolmannessa kerroksessa oleviin lepotiloihin Niina nousee aina kävellen. Hissiä hän käyttää vain öisin.

”Meidän työmme on ennen kaikkea istumista. Näin saan liikuntaa myös työpäiviin.”

Niina ei usko, että hän jaksaisi vuorotyötä ilman liikuntaa ja vapaapäivien säännöllistä elämänrytmiä. Häntä mietityttää jo nyt, miten jaksaa töissä 68 vuoden eläkeikään asti.

Työvuoron aikaiset heräämiset ovat vaikeutuneet iän karttuessa, Niina sanoo.

”Tunnen hetken aikaa aivan fyysistä kipua, kun herään syvästä unesta hälytykseen ja pitää lähteä välittömästi liikkeelle.”

Päiväunia Niina ei ota raskaankaan työvuoron jälkeen. Hän odottaa iltaan ja nukkuu sitten pitkät unet. Nukahtaminen on ikääntyessä hankaloitunut.

Onneksi iän myötä on tullut myös rentoutta.

”En suhtaudu väsymykseen enää niin negatiivisesti. Jos väsyttää, mietin vain, että sitten saan ainakin seuraavana iltana ihanat unet.”

Kun Niinan neljä lasta olivat pieniä, hän teki päivä- ja kolmivuorotyötä. Päivätyö oli silloisessa elämäntilanteessa hyvä perheen kannalta, mutta Niinaa itseään niin säännöllinen viikkorytmi puudutti. Kolmivuorotyö tuntui Niinasta puolestaan raskaalta. Vaikeinta oli herätä illasta aamuun. Vuorokierto oli epäsäännöllinen, eikä sitä saanut tietää kuin muutamaksi viikoksi kerrallaan.

”Nostan hattua kaikille kolmivuorotyön tekijöille.”

Tehy keskittyy kevään neuvottelukierroksella työolojen parantamiseen

Tehy muistuttaa, että työntekijän terveyttä ja hyvinvointia tulee tukea kaikissa työtehtävissä. Erityisen tärkeää se on silloin, kun työn tiedetään lisäävän terveysriskejä.

”Työolojen ja erityisesti sote-sopimuksen työaikamääräysten kehittäminen onkin Tehyn kevään neuvottelukierroksen painopiste”, toteaa Tehyn toiminnanjohtaja Else-Mai Kirves­niemi.

Tavoitteena on, että sote-sopimuksen työaikamääräyksissä otettaisiin huomioon vapaa-ajan ja työelämän yhteensovittaminen aiempaa paremmin. Työntekijöiden pitäisi voida suunnitella menonsa nykyistä kolmen viikon työaikajaksoa pidemmäksi ajaksi ja työvuoroluetteloon tulisi voida aina luottaa. 

Teksti: Johanna Aatsalo

Lähihoitaja, sairaanhoitajaopiskelija Piia Huttusen stuu aamupalapöydässä kahvikupin ja aamiaislautasen kanssa.
Lähihoitaja, sairaanhoitajaopiskelija Piia Huttusella on hyvät, nuorelle ihmiselle tyypilliset unenlahjat. Uni tulee nopeasti ja kestää 9–12 tuntia, ellei unirytmiä pidä siirtää.
Kuva:
Anna-Katri Hänninen

”Minulle on helpompaa valvoa öitä kuin herätä aamuun”

Navettatyöt auttavat Piia Huttusta sopeutumaan hoitotyön vaihtelevaan rytmiin.

Mikkeliläinen lähihoitaja, sairaanhoitajaopiskelija Piia Huttunen, 21, tekee mielellään kolmivuorotyötä. Hän haluaa säästää palkattomia harjoitteluja varten, eivätkä yövuorot tunnu raskailta.

”Minulle on helpompaa valvoa öitä kuin herätä aamuun, koska luontainen rytmini on ilta- ja yöpainotteinen.”

Piia on toivonut työpaikallaan vammaisten asumisyksikössä, että saisi tehdä yövuoroja. Suurin osa yövuoroista menee niitä vakituisesti tekeville, mutta Piiakin saa niitä välillä. Yleensä yövuoroja on kolme peräkkäin.

Jos Piia siirtyy aamuvuorosta yövuoroon, hän nukkuu aamuvuoron jälkeen pitkät päiväunet ja valvoo seuraavana yönä niin myöhään kuin pystyy. Piialla on hyvät, nuorelle ihmiselle tyypilliset unenlahjat, minkä takia häneltä onnistuu nukkuminen iltapäivään asti.

Yövuoron jälkeen Piia laittaa makuuhuoneen pimeäksi ja podcastin taustalle. Uni tulee nopeasti ja kestää 9–12 tuntia, ellei rytmiä pidä siirtää. Ennen seuraavaa yövuoroa Piia tykkää käydä treenaamassa. Hän harrastaa crossfitia ja harjoittelee maratonia varten.

Raskaimmiksi Piia kokee aamuvuorot, etenkin jos niihin pitää siirtyä suoraan iltavuorosta. Silloin hän nopeuttaa nukahtamista melatoniinilla.

Aamuseitsemän maissa alkavaan vuoroon Piia herää vasta lähempänä puolta seitsemää. Aamupalan hän syö vasta aamupäivän ensimmäisellä tauolla yhdeksän maissa.

Aamuvuoron jälkeen Piiaa väsyttää. Jos nokosia ei kannata tulevien työvuorojen takia ottaa, hän auttaa maatalousyrittäjänä työskentelevää puolisoaan.

”Hän vetää minut illaksi mukaan navettatöihin, että pysyn hereillä”, Piia nauraa.

Vuorotyö sopii lapsettoman pariskunnan arkeen. Piia viettää puolisonsa kanssa yhteistä aikaa navettatöiden lisäksi koiria ulkoiluttamalla ja saunomalla. Yhteinen vapaapäivä on monesti maanantai.

Piia saa nykyisin työvuorolistan kuudeksi viikoksi. Aiemmin lista oli kolmeksi viikoksi.

”Nyt on helpompi suunnitella, mihin kohtaan puolisoni kannattaa ottaa lomittaja, jotta pääsemme vaikkapa reissuun.”

Piia haluaa tehdä kolmivuorotyötä ainakin opiskelujensa ajan, mutta tulevaisuudessa toiveet voivat muuttua.

”Perhe varmaan rajaisi vuoroja, joita voisi tehdä.”