Kevytkin liikunta hyödyttää iäkkäitä, sanoo tutkija Miia Länsitie: ”Istumisen vähentäminen onnistuu lähes kaikilta”

Miia Länsitie, tutkit väitöskirjatyössäsi 67–70-vuotiaita oululaisia aktiivisuusmittarin avulla. Mitä selvisi?

Fyysinen aktiivisuus ja vähäinen paikallaan vietetty aika tehostavat iäkkäiden sokeriaineenvaihduntaa sekä alentavat sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskiä.

Oli lohdullinen löydös, että iäkkäät voivat saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä jo kevyellä liikkumisella, kuten arkipäivän puuhastelulla. Aiemmin vähän liikkuneelle, terveytensä huonoksi kokevalle tai ylipainoiselle iäkkäälle suositusten mukainen 2,5 tuntia viikossa reipasta liikkumista voi tuntua kohtuuttomalta tavoitteelta.

Käytännössä kevyt liikkuminen voi olla esimerkiksi kevyitä kotitöitä, koiran ulkoilutusta, kevyttä nikkarointia tai pihassa puuhastelua.

Millaisia liikkujia tutkimuksessa tunnistettiin?

Sohvaperunat, Puuhastelijat, Liikkuvat istujat ja Aktiiviset. Fyysisesti aktiivisilla oli harvemmin sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Kakkostyypin diabetesta ja esidiabetesta esiintyi eniten paikallaan olevilla iäkkäillä. Uusi kakkostyypin diabetes tai esidiabetes havaittiin 50 prosentilla Sohvaperunoista ja 33 prosentilla Aktiivisista.

Liikkuminen on erityisen tärkeää esidiabetesta sairastaville, jotta kakkostyypin diabetes ei puhkeaisi.

Millä tavalla hoitaja voi vastaanotolla ohjata liikkumaan?

Tärkeintä on, että liikkumisen ja myös paikallaanolon merkitys tunnistetaan ja otetaan puheeksi.

Kannustettaessa iäkkäitä liikkumaan tulisi suosia armollista puhetta. Vähän liikkuvat iäkkäät kokevat terveydentilansa usein rajoittavan liikunnan harrastamista, mutta istumisen vähentäminen onnistuu lähes kaikilta. Käytännön ohje voi olla muutaman minuutin jaloittelu puolen tunnin välein. Iäkästä voi kehottaa liikkumaan vaikkapa television mainoskatkojen ajan. Myös kotona puuhastelu on parempi vaihtoehto kuin istuminen ja makoilu.

Asiakkaan kanssa olisi hyvä asettaa konkreettinen ja hänen elämäntilanteeseensa sopiva tavoite, ja kirjata se potilasasiakirjoihin. Hyvinvointialueille siirryttäessä liikuntapalvelut säilyivät kunnilla, mutta terveyden edistäminen kuuluu sekä kunnille että hyvinvointialueille.

Osassa Suomea on jo käytössä malli, jonka avulla terveydenhuollon ammattilainen voi tehdä liikkumisreseptin ja seurata liikuntaneuvojan merkinnöistä, onko asiakas lisännyt liikkumista.

Miksi kiinnostuit tutkimaan juuri tätä aihetta?

Pääsin jo vuonna 2014 harjoittelijana mukaan keräämään aineistoa, joka on tämän väitöskirjatyön pohjana. Opiskelin silloin maisterivaiheessa liikuntalääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa, ja tein graduni tästä aineistosta.

Silloin minua kiinnosti erityisesti mitattu fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo. Näiden mittaaminen oli vielä kymmenen vuotta sitten uusi juttu.

Liikuntalääketieteen tutkija Miia Länsitie on koulutukseltaan filosofian tohtori, ensihoitaja ja sairaanhoitaja. Hänen väitöstutkimuksensa voit lukea täältä.