Todennäköistä on, että pelkän kevyen arkiliikunnan lisäämisestä hyötyvät eniten juuri vähän liikkuvat – ne, joilla on jo paino koholla ja aineenvaihdunnallisen terveyden häiriöitä tai sairastumisen riski. Terveiden ja paljon liikkuvien tulisi luultavasti lisätä liikunnan määrää tai tehoa saavuttaakseen samantyyppisiä lisähyötyjä.
Mikä on istumisen riskiraja?
Emme tutkineet suoranaisesti tätä, mutta tuloksista saa viitteitä: yli 10 tuntia päivässä istuvilla oli heikompi insuliiniherkkyys ja aineenvaihdunnallinen joustavuus kuin vähemmän istuvilla. Aineenvaihdunnallinen joustavuus kuvastaa kykyä hyödyntää ravinnosta saatavia energiaravintoaineita energiantuottoon.
Moni istuu päivän aikana huomaamattaan yllättävän paljon – länsimaissa istutaan keskimäärin 9–10 tuntia päivässä. Ihminen itse saattaa arvioida istuvansa parikin tuntia vähemmän.
Tutkimuksessa vertasimme kahta ryhmää: toinen jatkoi istumista entiseen tapaan, kun taas toinen onnistui vähentämään päivittäistä istumista keskimäärin tunnilla. Istumista vähentäneillä henkilöillä havaittiin hyötyjä aineenvaihdunnallisessa joustavuudessa ja kevyen liikunnan aikaisessa rasvanpoltossa.
Mielenkiintoista on, että aineenvaihdunnallinen joustavuus ja rasva-aineenvaihdunta olivat sitä parempia, mitä enemmän ihminen lisäsi seisomista ja liikkui nimenomaan kevyellä intensiteetillä. Reippaalla liikkumisella ei ollut samanlaista yhteyttä.
Miten tuloksia voi hyödyntää käytännön hoitotyössä?
Vastaanotolla voisi ottaa puheeksi, että muiden elintapojen lisäksi myös istumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Potilaan tai asiakkaan kanssa kannattaa miettiä, millaisia muutoksia juuri hän voi tehdä arjessaan liikunnan lisäämiseksi. Muutoksia kannattaa tehdä pikkuhiljaa askel kerrallaan. Potilasta voi kannustaa esimerkiksi puheluiden puhumiseen seisten, pieniin puutarhatöihin tai siihen, että tekee lyhyen kauppamatkan kävellen. Hissin sijasta kannattaa valita portaat.
Liikunnan ei tarvitse välttämättä olla hikiliikuntaa. Aktiivisuutta lisäävän asiakkaan ei tarvitse saavuttaa heti yleistä suositusta, jonka mukaan viikossa pitäisi olla 2,5 tuntia reipasta liikuntaa.
Miksi kiinnostuit tutkimaan juuri tätä aihetta?
Olen ollut kiinnostunut terveydestä ja liikunnasta nuoruudestani lähtien.
Kilpakoripallourani aikana kiinnostuin siitä, miten liikunta ja ravinto vaikuttavat paitsi suoritukseen myös terveyteen kentän ulkopuolella. Tämä johti ravitsemustieteen opiskeluun ja koripallon pelaamiseen yhdysvaltalaisessa yliopistossa. Siitä jatkoin liikuntalääketieteen maisteriopintoihin ja kliinisen fysiologian jatko-opintoihin.
Istuminen on nykyään niin vahvasti osa arkea, että koin tärkeäksi tutkia sen yhteyttä elintapasairauksiin. Istumisen vähentämisen ja kevyemmän arkiliikkumisen vaikutuksia energia-aineenvaihduntaan ei aiemmin ole juuri tutkittu.
Filosofian tohtori Taru Garthwaite on Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Tyksin valtakunnallisen PET-keskuksen tutkijatohtori. Hänen väitöstutkimuksensa voit lukea täältä.
