Toinen tavallinen syy vaikenemiselle on voimattomuus. Kun on jo aiemmin tuonut näkemyksensä julki eikä sillä ole ollut vaikutusta, voi tuntua parhaalta pitää suunsa kiinni, sanoo Suomen Markkinointiliitto MARKin toiminnanjohtaja ja valmentaja Sanna Laakkio.
”Ihminen ei jaksa olla rehellinen, jos sillä ei tunnu olevan merkitystä.”
Reija Könönen ja Sanna Laakkio ovat kirjoittaneet kirjan Rohkeasti rehellinen. Kirja opastaa seisomaan omien arvojen mukaisten ajatusten takana ja tuomaan ne julki rohkeasti ja rehellisesti, mutta muita loukkaamatta.
Sano epävarmuus ääneen
Sote-alan jatkuva muutosmylly voi käydä jossain vaiheessa turhauttavaksi, Sanna Laakkio sanoo. Kun samaan aikaan tapahtuu paljon, ei ole aina selvää, miksi tätäkin asiaa muutetaan.
”Rohkeaa rehellisyyttä olisi kysyä, mitä tämä asia tarkoittaa meidän yksikkömme kannalta. Ja mitä minulta odotetaan?” Laakkio neuvoo.
Jos työyhteisössä ei ole totuttu avoimeen keskusteluun, alkuun pääsee sillä, että uskaltaa kysyä muilta, miltä tilanne heistä tuntuu. Samalla saa sanoittaa omia ajatuksiaan ilman, että tarvitsee puhua syvistä tuntemuksistaan.
”Jos kokee epävarmuutta, se kannattaa kertoa rehellisesti. Silloin ei tarvitse ottaa mitään puolta eikä altistaa itseään syyttelylle.”
Puheenjohtajalla on palavereissa tärkeä rooli, Reija Könönen muistuttaa. Puheenjohtajan tehtävä on luoda keskustelulle otollinen ilmapiiri ja kysyä kaikkien mielipiteitä. Hänen kuuluu myös kertoa, mihin asioihin voi vaikuttaa.
Kaikilta mielipiteen esittäminen ei suju kuitenkaan luonnostaan. Puheenvuoron käyttäminen voi helpottua, kun harjoittelee etukäteen oman avauslauseen, Könönen vinkkaa. Se voi alkaa vaikka näin: ”Minä näen asian niin, että…”
Jos jonkin hankalan asian puheeksi ottaminen kokouksessa jännittää, puheenvuoroon valmistautumisesta kannattaa kertoa jollekin turvalliseksi kokemalleen kollegalle.
”Silloin on kuin olisi huoltohenkilö matkassa mukana”, Laakkio sanoo.
Vaarana iloton yhteisö
Rehellinen puhe ei tarkoita vain epäkohtiin keskittymistä. Rehelliseen työkulttuuriin kuuluu, että keskusteluun nostetaan sekä hyvät että huonot asiat. Työyhteisölle ei ole hyväksi, jos jurnutetaan vain huonoista asioista, kun hyvääkin kerrottavaa olisi.
Epäkohtia esiin nostaessa kannattaa kiinnittää huomiota, miten asiansa ilmaisee.
”Sanomisen pointti ei saa olla se, että käyttää rikkovaa viestintää, kun kokee olevansa oikeutettu puhumaan, miten haluaa. Tarkoitus olisi kuitenkin päästä luottamukselliseen ja luontevaan vuorovaikutukseen”, Sanna Laakkio sanoo.
Jos ilmatilan valtaavat negatiiviset asiat, työpaikan jakamisen kulttuuri alkaa helposti hiipua. Kun henkilöstö ei jaa kokemuksiaan, työyhteisö näivettyy.
”Yhteisöstä tulee iloton, kun mitään myönteisiä asioita ei enää nosteta esille.”
Viisautta jää piiloon
Vaikenemisesta on haittaa paitsi ihmiselle itselleen myös koko työpaikalle.
”On surullista, miten paljon viisautta jää piiloon vaikenemisen takia. Innovaatiot jäävät pimentoon ja hyvät käytännöt jakamatta, kun ihmiset eivät uskalla tai kehtaa kertoa omia oivalluksiaan muille”, Reija Könönen sanoo.
Vaikenemista ja myötäilyä tapahtuu paljon työyhteisöissä, joita johdetaan pelolla.
Viisautta jää piiloon paitsi vaikenemisen myös myötäilyn takia. Kun ihminen sanoo olevansa samaa mieltä, hän voi kokea olevansa turvassa. Samalla hän kuitenkin siirtää vastuun muille.
”Samaa mieltä olemisessa ei ole mitään vikaa, jos on sitä oikeasti. Mutta jos myötäilee pelosta, se ei tee hyvää ihmiselle itselleen eikä työyhteisölle.”
Vaikenemista ja myötäilyä tapahtuu paljon työyhteisöissä, joita johdetaan pelolla. Sellaisessa ilmapiirissä ei ole sijaa mielipiteiden esittämiselle. Sanna Laakkio rohkaisee kuitenkin toimimaan rehellisesti ja omana itsenään myös pelolla johdetuissa työyhteisöissä.
”Mutta toki jos on yrittänyt monta kertaa, työpaikan vaihtaminen voi olla ainoa vaihtoehto. Silloinkaan ei kannata polttaa siltoja vaan kylvää lähtiessään siemen muutokselle. Se voi lähteä itämään.”
Hiljaiset puhkeavat puhumaan
Miten voisi oppia rohkeammaksi puhujaksi? Sanna Laakkio neuvoo aloittamaan puheenaiheista, jotka eivät liity suoraan työhön. Sellainen voi olla esimerkiksi jokin ajankohtainen uutinen, joka voisi kiinnostaa työyhteisöä.
”Työn ulkopuolinen aihe on turvallinen. Sellaista voi pallotella puolelta toiselle rehellisesti.”
Reija Könönen antaa vinkiksi kolmen tuplaveen muistisäännön eli What went well? -kysymyksen. Sitä noudattaen voi aloittaa esimerkiksi kokouksen tiedustelemalla, mikä on mennyt hyvin.
”Pelkästään jo se, että samaa aloitusta toistetaan riittävän usein, luo vapaampaa ilmapiiriä, jossa ihmisten on helpompi puhua. Ja se mihin kiinnitetään huomiota, tutkitusti lisääntyy. Jos huomio on onnistumisissa, niitä alkaa löytyä yhä enemmän.”
Kun ihminen on itselleen rehellinen, hän alkaa toimia arvojensa mukaisesti ja tuo sanottavansa rohkeasti julki.
Laakkio ja Könönen kannustavat rohkaistumaan pienin askelin. Matkaan mahtuu vaikeuksia, epävarmuutta ja pelkoa. Mutta kun ihminen on itselleen rehellinen, hän alkaa toimia arvojensa mukaisesti ja tuo sanottavansa rohkeasti julki.
”Ihminen ei tyydy enää muuhun. Ryhti suoristuu ja hän alkaa kukkia. Ihminen kantaa itsensä”, Laakkio innostuu kuvailemaan.
Mitä työyhteisössä oikein tapahtuu, kun hiljaiset puhkeavat puhumaan?
”Se rikkoo vanhoja näkökulmia. Kun hiljaisille annetaan aikaa ja tilaa, se tuo esiin hukatun viisauden. Ja lisäksi työhön tulee uutta iloa ja energiaa”, Könönen tiivistää.
Harjoitus: Tutki tavoitteitasi
Mieti ja kirjoita itsellesi muistiin:
- Mikä on tavoitteesi kommunikaatiossa?
- Miksi haluat olla rehellinen?
- Mitä rehellisyys tuo elämääsi?
- Mikä rehellisyydessä on sinulla tärkeää?
- Mistä huomaat, kun käytöksesi on muuttunut ja olet rehellinen kommunikoidessasi? Mikä on silloin toisin?
