”Itsetunnon merkitys hyvinvoinnille on keisari ilman vaatteita. Kuvittelemme, että jos vain ajattelemme positiivisesti, opimme arvioimaan itseämme hyväksyvästi ja rakastavasti. Oikeasti kellään ei kuitenkaan ole kiinteää, pysyvää itsetuntoa, vaan se vaihtelee tilanteen mukaan”, Arto huomauttaa.
Toisin sanoen: jos pyrimme aina positiivisella ajattelulla kumoamaan moittivat ajatukset, teemme lopulta itsellemme hallaa. Se on ihmiselle liian suuri vaatimus, koska meitä ei ole rakennettu niin.
Arto kertoo esimerkin.
”Töissä saatat olla todella ylpeä itsestäsi, mutta sitten sinut irtisanotaan. Sen jälkeen olo onkin ihan surkea. Itsetunto on vuoristorata, joka menee ylös ja alas. Nämä vaihtelevat ajatukset itsestä eivät kuitenkaan ole faktoja. Armollisempaa on oppia, että oma arvoni ei riipu omista ajatuksistani.”
Joustava mieli auttaa töissä
Ritva (nimi muutettu) on työskennellyt hoitajana 40 vuotta. Hän on ollut pari vuotta eläkkeellä, mutta tekee keikkatyötä vanhainkodissa. Ritva uskoo, että hänellä on pitkän työkokemuksensa myötä hyvä itsetunto työelämässä.
Nuorempana hoitajana Ritva oli epävarmempi. Hän työskenteli pitkään erikoissairaanhoidossa neurologian puolella ja kohtasi siellä usein haastavia tilanteita, kuten vaikeita potilaita ja kovaa kiirettä.
Ritva kertoo, että eniten hänen itsetuntoaan ovat koetelleet hankalat omaiset. He ovat arvostelleet häntä milloin mistäkin – yleensä siitä, että potilasta ei heidän mielestään ole hoidettu tarpeeksi hyvin. Ennen Ritva saattoi hämmentyä, mutta nykyään hän ei enää pienestä hetkahda.
”Tiedän tasan tarkkaan, milloin olen hoitanut hommani hyvin tai huonosti, sitä eivät ulkopuoliset voi arvioida”, hän sanoo.
Ritva vaikuttaa siltä, että hänellä on työelämässä hyvä itsetunto, mutta Arto Pietikäisen mukaan kyse on jostain syvemmästä.
”Sekoitamme helposti hyvän itsetunnon ja psykologisen joustavuuden. Minulle näyttäytyy, että Ritvalla on elämänkokemuksen myötä ennen kaikkea resilienssiä ja puskuria vaikeita työelämän tilanteita ja stressiä kohtaan. Resilienssi kehittyy pikkuhiljaa, kun selviää vaikeista paikoista, mutta se ei ole sama asia kuin hyvä itsetunto.”
Kotiin kannettu murhe stressaa
Hankalia minuutta jäytäviä hetkiä Ritvalle ovat töissä myös tilanteet, joissa potilas tai omainen haukkuu hänen ulkonäköään. Ritvaa on arvosteltu myös siitä, että hän käyttää meikkiä. Hoitajan ei pitäisi, arvostelijat sanovat.
Arto Pietikäinen muistuttaa, että ulkonäön arvostelu loukkaa henkilökohtaista minää. Meillä jokaisella on haavoittuvainen kehoidentiteetti, sillä keho on osa meitä. Ei siis mikään ihme, että Ritva muuttuu näissä tilanteissa epävarmemmaksi.
”Ulkonäön arvostelu on tökeröä käyttäytymistä, jonka avulla halutaan loukata. Täytyisi olla melkoinen haarniska päällä, etteivät identiteettiin menevät arvostelut satuttaisi. Sellaista ei kenenkään pitäisi joutua kuuntelemaan. Näissä tilanteissa kannattaa huomauttaa, että toisen käyttäytyminen on asiatonta.”
Joskus myös kollega voi käyttäytyä asiattomasti ja osua ikävällä tavalla minään, joko tahattomasti tai tahallaan.
Kollegan purkauksiin ja negatiivisuuteen ei voi vaikuttaa, mutta itseensä voi.
Ritva on kokenut, että jos työkaveri ei pidä työstään, tämä saattaa purkaa sitä kollegoihin. Pahalla päällä oleminen ja surullisuus tarttuvat.
Tässä tilanteessa voisi ajatella, että Ritvan pitäisi nousta puolustuskannalle: eiväthän kollegan ongelmat kuulu hänelle. Arto Pietikäinen suuntaisi kuitenkin huomion ennen kaikkea Ritvan omiin sisäisiin tuntemuksiin.
”Tunteet tarttuvat. Kollegan purkauksiin ja negatiivisuuteen ei voi vaikuttaa, mutta itseensä voi. Tässä palataan psykologiseen joustavuuteen ja resilienssiin: onko minun mahdollista kohdella omaa tunnettani tilanteesta myötätuntoisesti?” Arto kysyy.
”Emme voi työelämässä eliminoida tilanteita, jotka herättävät vaikeita tunteita. Mutta jos kannan työkaverin tai omaisen murheita kotiini, ylläpidän omaa stressitilaani. Itseltä voi kysyä: miten pääsisin irti murehtimiskehästä? Se kun vie aina menneeseen, ei eteenpäin.”
Liika itsetunto on liikaa
Ikävien tilanteiden keskellä voikin Arton mukaan harjoitella itsemyötätuntoa. Se tarkoittaa ystävällisyyttä itseä kohtaan. Itsemyötätunto on hänen mielestään itsetuntoa parempi tavoittelun kohde.
”Vaikeiden asioiden kohdalla voi muistuttaa itseään siitä, että tämä on vain ajatus itsestäni, tämä en ole minä. Ei ole olennaista metsästää hyvää itsetuntoa, vaan oppia hyväksymään itsensä kokonaisuutena”, Arto huomauttaa.
Liian hyvä ammatillinen itsetunto voi näkyä niin, että ihminen ajattelee olevansa kaikkitietävä.
Entä voiko töissä puolestaan olla liian hyvä itsetunto? Kyllä voi, sillä erittäin hyvästä itsetunnosta voi tutkitusti olla haittaa työpaikoilla. Arto kommentoi aihetta yleisesti, ei Ritvaan liittyen.
”Liian hyvä ammatillinen itsetunto voi näkyä niin, että ihminen ajattelee olevansa kaikkitietävä. Hän saattaa korjailla muiden tekemisiä, huomautella heille heidän tekemisistään ja ajatella, että hänen tapansa on ainut oikea.”
Vaikka liian hyvä itsetunto voi olla haitallista, itsemyötätunto ei ole. Sitä ei voi olla liikaa.
Epävarmakin läsnäolo auttaa
Tehyläiset kohtaavat työssään ihmisyyden koko kirjon, mikä voi olla antoisaa, mutta myös haastavaa. Ritva kertoo, että hänen itsetunnolleen vaikeimpia hetkiä läpi uran ovat olleet tilanteet, joissa potilas tekee kuolemaa. Varsinkin nuorempana Ritva meni siitä hämilleen.
”Kuolevan potilaan kanssa tulee olo, että kuinka lohdutan häntä ja omaisia? Kuinka lähelle uskallan mennä, taputanko olkapäälle vai koskenko ollenkaan?” Ritva pohtii.
Työterveyspsykologina Arto haluaa tarkastella Ritvan kokemusta myötätuntoisesti.
”Se, että hämmentyy kuoleman äärellä, on hyvin ymmärrettävää. Liikuttuminen, tunteet ja epävarmuus ovat merkki, että on inhimillinen eikä ole tullut kyyniseksi. Ei ole mikään ihme, että kuolema herättää vaikeita tunteita, niin se tekee kaikille.”
Arton mukaan ihmisiä ei epävarmuuden hetkellä tarvitsekaan yrittää hoitaa kylmän viileästi, vaan empatia ja omien tunteiden näyttäminen voivat parhaimmillaan jopa lisätä potilaan luottamusta hoitajaan. Raudanlujan itsetunnon sijaan epävarmakin läsnäolo riittää.
Älä piiskaa itseäsi
Psykologista joustavuutta ja resilienssiä vahvistavat tutkitusti myös terveelliset elämäntavat. Ritvakin pitää huolta omasta jaksamisestaan sekä fyysisesti että henkisesti.
”Uskon sen auttaneen minua jaksamaan ja viihtymään työssäni, jota tykkään tehdä vielä eläkkeelläkin.”
Arton mukaan itsestä huolehtiminen on itsemyötätuntoista käyttäytymistä, sillä se kertoo siitä, että välittää itsestään. Toisaalta itsemyötätuntoa on sekin, että huomaa tämän: tänään en jaksa lähteä kuntosalille tai lenkille, nyt ei ole voimia.
”On myötätuntoista itseä kohtaan, ettei piiskaa itseään. Oma hyvinvointi ja elämänlaatu kasvavat ennen kaikkea siitä, että tekee päivittäin pieniä, omien arvojen mukaisia valintoja elämässään.”
Arto Pietikäinen itse uskoo tyyneysrukoukseksi kutsutun ajatuksen voimaan. Se kuuluu näin:
Anna minulle voimaa hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne asiat, joihin voin vaikuttaa ja viisautta erottaa ne toisistaan.
”Välillä meillä on töissä parempia, välillä huonompia päiviä. Sitä on olla ihminen.”
Kolme kysymystä
Itsemyötätuntoa voi kehittää kysymällä itseltään nämä kysymykset:
- Miten kohtelen itseäni?
- Pystynkö tarkastelemaan itseäni yhtä empaattisesti kuin ystävää?
- Kykenenkö näkemään kriittiset, arvostelevat ajatukseni etäältä ja hyväksymään ne?
