Mainio – Jan Holmberg

En elä enää sitku- tai mutkuelämää

Elämänvalintojaan katuvien ihmisten kohtaaminen hoitotyössä saa pohtimaan myös omia toimintatapoja. Lopputulemana on, että sitkuttelu ja mutkuttelu kannattaa siirtää sivuun haaveiden ja suunnitelmien tieltä. Elämä on niin lyhyt ja arvokas, että se on elettävä nyt.

Kuva: Canva

Luin vuoden syöpähoitajaksi valitusta sairaanhoitaja Elina Kiviniemestä kertovan lehtijutun. Elämä on rajallista, ja siksi se on elettävä nyt. Sen hoitotyö oli opettanut Kivimäelle.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Olen tehnyt työni pääasiassa toisella erikoisalalla, mielenterveys- ja päihdehoitotyössä. Olen saanut seurata toipumistarinoita, mutta kokenut myös ihmiselämän raadollisen puolen, nähnyt sairauksia ja oireita, jotka ovat huuhtoa ihmisyyden mennessään.

Potilaat ja heidän läheisensä kokevat kovia mielenterveyden häiriöiden ja päihdehäiriöiden kiristäessä heistä otettaan. Oireet voivat olla äkillisiä, mutta vielä useammin ne hiipivät salakavalasti mieleen ja toimintakykyyn. Silloin haaveet voivat näivettyä ja toivo himmetä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Työtä tehdessäni olen hoitajakollegani Kivimäen tavoin oppinut, kuinka arvokas elämä on. Itsekin pyrin elämään tässä ja nyt, en sitku- tai mutku-elämää. Se tarkoittaa, että hoidan tehtävä- ja tavoitelistat pois päiväjärjestyksestä niin pian kuin mahdollista.

En jää odottelemaan eläkepäiviä toteuttaakseni unelmiani. Hoidan terveyttäni heti, kun siihen tulee kupruja, jotta en olisi liikkeellä liian myöhään. Arvostan mielenterveyttäni pienillä arjen teoilla. Pidän kaikin tavoin huolta mieleni joustavuudesta ja palautumiskyvystä.

Hoitotyössä olen nähnyt riittämiin ihmisten katuvan valintojaan. Olen kuullut katkerat syytökset asiosta, joita ei voida enää muuttaa. Yhdessä olemme päätelleet, että vain itseään ja tapaansa suhtautua asioihin voi lopulta muovata uuteen uskoon.

Potilastyötä tehtyäni olen vannonut, etten työn ulkopuolella lykkää haaveideni toteuttamista. En halua tulevaisuudessa voivotella suunnitelmieni toteutumattomuutta. Päätösteni sitkuttelu tai mutkuttelu on ollut jo kauan taakseni jäänyttä elämää.

Elämäntyylini on tarkoittanut monesta tutusta ja turvallisesta asiasta luopumista. Se on vaatinut rohkeutta, itsensä kuuntelemista ja uuden opettelua. Siihen uskomista, että arki kantaa, vaikka aina ei siltä tuntuisi. Nämä kaikki asiat olen oppinut hoitotyössä erityisesti potilailtani.

Rohkaisen myös sinua istumaan alas ja pohtimaan hetken elämääsi. Mieti aluksi pientä päätöstä, jota olet syystä tai toisesta jo pitkään lykännyt. Mitä tapahtuisi, jos seuraavat ajatuksen alut poistuisivat mielestäsi: sitten kun, mutta kun ja mitäköhän muut siitä ajattelisivat?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset