Itselläni ainakin tuppaa vuoden aikana kertyä asioita, joita haluaisin sitten kesälomalla tehdä. Innoissaan sitä ennen lomaa listaa mielessään juttuja, joita lomalla haluaisi tehdä tai kokea. Olen onneksi opettanut itseni vähän löysäämään tästä. Ehkei koronapandemia ollutkaan niin huono asia, tässä suhteessa siis, sillä nyt on ollut pakko luopua tietyistä suunnitelemista.
Myös vapaa-ajan suorittaminen on nykyihmisen taakkana. Harrastukset saattaavat olla miltei kilpaurheilutason liikuntaa vuorotyön rinnalla, aikataulut on laadittu yhtä tarkasti vapaapäiville kuin työpäiville. Kellotamme kävelylenkit, mittaamme askeleet, tarkkailemme sykettä ja kuluneita kaloreita. Unta tarkkaillaan kelloilla, sormuksella ja rannekkeilla. Ja tuloksia vertaillaan aamukahvilla laadittuihin raja-arvoihin. Ja aktiivinen tulee olla; pitää kutoa islantilaisneule, huovuttaa kaverille saunapipo, leipoa itse juurileipä ja huolehtia ilmastonmuutoksesta. Somekin täytyy päivittää ja parisuhteesta pitää huolta.
Ei ehkä ihme, että emme jaksa ja palautumisemme on huonoa. Kun arki on nyt stressaavassaavampaa kuin aikoihin, työelämästä puhumattakaan, olisi tärkeää pysähtyä miettimään miten palautuu ja osaako levätä. Siis oikeasti levätä. Itsetuntemus on avain tähän.
Liikunta on hyvä harrastus ja kilpaileminen okei, kunhan tietää omat rajansa. Neulominen ja käveleminen rentouttavat varmasti, mutta jos tekee niitä sosiaalisen paineen takia, se tuskin toimii. Myös unen laadun tarkkailu saattaa opettaa tärkeitäkin asioita itsestäsi, kunhan tulokset eivät stressaa enemmän kuin auttavat.
Tärkeää onkin pysähtyä miettimään omia tuntemuksiaan ja tapojaan. Mitä teen ja miten? Onko vapaa-aikani sellaista kuin oikeasti haluan sen olevan? Panostanko oikeisiin asiohin? Ovatko ne asiat elämänarvojeni mukaisia? Palaudunko ja lepäänkö? Olenko onnellinen? Painavia asioita, joihin osittain voimme vaikuttaa ihan itse. Kukaan kun ei lepää sinun puolestasi.
