Arvatkaa, miltä tuntuu mennä kolmanteen työharjoitteluun kolmen kuukauden sisään? Siltä, että olisi vaihtanut työpaikkaa kolmannen kerran samana syksynä.
Taas on yksi työharjoittelu taputeltu, paljon uutta opittu, vanhaa kerrattu ja vain viikon paussin jälkeen siirrytty syksyn viimeiseen harjoitteluun. Ensihoitajaopintoihin on mahtunut jo perushoidon työharjoittelu, sisätautien harjoittelu sekä potilaan ohjaus -harjoittelu. Nyt olen aloittanut kirurgisen hoidon työharjoittelun, jonka teen Helsingissä Meilahden tornissa. Toiveissani on päästä ainakin hoitamaan erilaisia haavoja ja lisäämään osaamistani erityyppisiin leikkauksiin menevistä ja sellaisesta saapuvista potilaista ja heidän hoidostaan.
Jokainen alku uudessa paikassa on tuntunut siltä kuin olisin aloittanut uudessa työssä. Uudessa paikassa aloittaminen on ihanaa ja mielenkiintoista, mutta samalla myös kuormittavaa. Ensin sitä on ihan pihalla, eikä ensimmäisen päivän aikana meinaa löytää hoitovälinevarastoon, kahvihuoneeseen eikä pukuhuoneeseen. Ei tiedä, missä ruiskut, neulat ja tippaletkut ovat. Lääkkeetkin ovat joka paikassa erilaisessa järjestyksessä ja toisissa paikoissa älylääkekaapissa.