Olen viettänyt lukuisia juhannuksia töissä sairaanhoitajana. Grillannut potilaiden kanssa sairaalan pihalla pallogrillissä makkaraa ja käräyttänyt vahingossa osaston uunissa grilliherkut hiilenpaloiksi. On tullut haettua juhannuskoivut sairaalan takapihalle ja tarjoiltua perunasalaattia viiden kilon pakeista potilaille.
Monena vuonna olen hehkuttanut juhannuksen pitkiä työvuoroja. Niiden aikana olen käynyt juhannuslounaalla sairaalan ruokalassa ja katselut kokon polttelut televisiosta potilaiden kanssa. Nukkunut vuorovälit päivystyshuoneessa ja käyttänyt sairaalan hiljaisessa aulassa olevaa hierovaa tuolia rentouttamaan kipeytyneen kropan.
Juhannusviikonloppu mökillä tekee äkkiä loven hoitajan kukkaroon. Töissä vietetty mittumaari on pienipalkkaiselle omanlaisensa juhla. Juhannus kun on se kohta kesän työvuorokalenterissa, josta maksetaan palkanlisiä. Yötöntä yötä vuorotyöntekijä voi ihailla Suomessa muulloinkin kuin juhannuksena.