Kuulin tällä viikolla uskovaisen ihmisen toteamuksen. Sen mukaan on julmaa, jos homouden harjoittamista ei kutsuta synniksi. En toki väitä, että asialla olisi ollut tällä viikolla uutisotsikoissa paistatellut kansanedustaja.
Kuvitellaanpa seuraava ajatusleikki mediassa.
Mediajulistuksen mukaan olisi julmaa olla kutsumatta uskovia heteroseksualismin harjoittajia homofobisiksi idiooteiksi. Normaalisti se olisi loukkaavaa pilkkaa ja henkistä väkivaltaa tätä ihmisryhmää kohtaan. Eikö totta?
Mutta. Ajatus perustuisikin uskomuksiin, jotka olisivat olleet olemassa ennen muiden uskontojen heräämistä.
Uskomuksiin kuuluisi ikiaikainen sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuus luomakunnassa.
Uskomusjärjestelmää kutsuttaisiin pyhäksi luonnonlaiksi.
Uskomusjärjestelmän voisi parinkymmenen hengen voimin rekisteröidä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Ja ta-daa, Suomessa uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus ilmaista oma vakaumuksensa.
Alussa mainittua vakaumuksellista kantaa heterouskovaisiin syötettäisiin aika ajoin rauhanomaisesti julkisuuteen. Näin heterouskovaiset ymmärtäisivät hylätä fundamentalisminsa. Vihdoin he näkisivät pyhän luonnonlain ja homoseksualisuuden lämpimän valon.
Saarnoissa alleviivattaisiin heterouskovaisten olevan ihmisinä ihan okei. Heterouskovaista käytöstä ei silti voitaisi hyväksyä saatikka sietää. He kun voisivat valita toisin eli kuten heille pyhässä luonnonlaissa määrätään.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki eivät merkitsisi mitään. Eihän heterouskovaisten kammottava käyttäytyminen voisi olla tasavertaista pyhän luonnonlain ihmisten elämän kanssa. Avioliittoon vihkiminenhän siirtyi kirkon tehtäväksi vasta muutama sata vuotta ajanalaskumme alusta.
Sekin olisi ihan okei, että heterot tekevät joskus lapsia. Onhan se osalle heteroseksuaaleista ihan luontaista.
Olisiko heterouskovaisten pakko olla niin ärsyttäviä?
Mutta eikö heterouskovaisten touhu voisi olla outoudessaan jotenkin piilotetumpaa? He kastaisivat heterolapsiaan ja pitäisivät työpaikalla näkyvissä heterolastensa kuvia. Tai kertoisivat avoimesti lounaspöydässä kesähäistä. Niissä eri sukupuolta oleva pari olisi jälleen saanut toisensa ja odottaisivat pian lasta. Yök.
Uskonnollinen avioliitto olisi pyhän luonnonlain perusteella vain eräänlainen pitkittynyt ihmiskoe. Noin 60 prosenttia heteropareista ei kestäisi avioliitossa ja eroaisi. Kummallista kyllä, se olisi heistä silti parasta yhteiskunnalle.
Uskonnollista avioliittoa olisi yritetty vuosituhansia liimata yksinomaan heteroseksuaalisten suhteiden päälle. Se olisi tapahtunut lähinnä raskaaksi tulemiseen liittyvien syyllisyydentunteiden avulla. Siitäkin huolimatta, että kyseessä olisi ollut juridinen ja rakkauteen perustuva avioliitto, ei mikään pakkolisääntymisliitto.
Ilman tasa-arvoista avioliittoa osa homoseksuaaleista olisi elänyt tai päättänyt päivänsä surullisesti kulissiavioliitossa.
Pyhän luonnonlain samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi ylivertainen.
Kunnollinen avioliitto perustuisi miehen ja miehen tai vaimon ja vaimon samanarvoisuuteen ja yksilöinä toisiaan täydentävään erilaisuuteen. Tasa-arvoinen avioliitto ei tarkoittaisi, että myös mies ja nainen kykenevät muodostamaan tasapainoisen avioliiton.
Heterouskovaiset saisivat kyllä pyhässä luonnonlaissa käytöksensä anteeksi. Heidän tulisi vain hävetä, eheytyä ja muuttaa kauhistuttava elämäntapansa normaaliksi. Heidän olisi ymmärrettävä, että tällainen anteeksianto olisi armollista ja pyhää rakkautta heidän epäluonnollista käyttäytymistään kohtaan.
Miltä tällainen ajatusleikki tuntui? Niinpä.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
P.S. Yllä oleva teksti on kuvitteellinen. Kirjoitus ei ole suunnattu henkilökohtaisesti ketään kohtaan tai henkilöön liittyvää syytä kohtaan. Siinä ei oteta kantaa kenenkään uskontoa, sukupuolta, ikäryhmää, alkuperää, kieltä, vakaumusta, mielipidettä tai terveydentilaa vastaan.
