Äkkäsin Facebookissa leviävän postauksen, jonka mukaan vietämme kansainvälistä kirjaviikkoa.
Tein mielelläni kuten ohjeissa käskettiin. Otin lähimpänä olevan kirjan käteeni ja käänsin sivulle 52. Kopioin sivun viidennen lauseen ja kiertokirjeen ohjeet statukseeni.
Onpa kekseliäs ja helppo tapa juhlistaa kirjaviikkoa, mietin ilahtuneena.
Tällaisia lukukampanjoita edistän mielelläni tietokirjailijana. Ajatukseni seikkailevat muutenkin kirjamaailmassa, kun uusin kirjani on menossa juuri painoon.
Aloin ihmetellä, etten ollut kirjailijana kuullut mitään kirjaviikon tapahtumista. Googletin innoissani tietoa viikon muista hauskoista tempauksista. Muutamassa minuutissa selvisi, että kansainvälinen kirjaviikko on huijausta.
Häpeillen mietin parin viikon takaista postaustani, some ei ole aina totta. Ja siinä minä istuin. Painamassa intopiukassa Facebookin lähetä-nappulaa.
Nolouden hälvetessä aloin miettiä, aiheutuiko teostani kellekään mitään pahaa. Minun vuokseni muutama ihminen kopioi seinälleen tekstirimpsun. Eihän yksikään delfiini vahingoittunut tai nälänhätä maailmassa lisääntynyt. Ihan harmitonta, mutta saman ajan olisi voinut käyttää vaikkapa nälkäkeräyksen tukemiseen.
Mietin, onko Facebookista tullut minulle huonoa seuraa. Niin harmiton kaveri, että uskon sinisilmäisesti kaiken mitä se sanoo. Totuuden sijasta minulle on tullut tärkeämmäksi olla osa sitä nokkelaa joukkoa, joka juhlistaa kansainvälistä kirjaviikkoa. *huoh* Onkohan olemassa muita, jotka ajattalevat samoin?
Seuraa ja kommentoi blogia. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
