Mainio – Jan Holmberg

Vähänkö on köyhää hoitoa!

Kuvateksti
Kuva: Pixabay

Vähänkö on köyhää hoitoa, tokaisi nuori nainen hermostuneena. Olin juuri kertonut hänelle kunnan ja kuntayhtymän hänen sairautensa hoitoon tarjoamat hoitovaihtoehdot ja jatkohoitopaikat. Kerroin hänelle myös, että yksityinen terveydenhuolto ja järjestöt tarjoaisivat lisävaihtoehtoja hoitoon ja tukeen. Hän ei ilmeisesti ollut tähän tyytyväinen, koska ryntäsi poliklinikalta ovet paukkuen ulos.

Tapaaminen jäi mieleeni. Mietin pitkään, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voisi parantaa ja missä tulee vastaan palveluvalikon raja. Olisiko ylipäätään mahdollista onnistua vastaamaan jokaisen potilaan hoidontarpeeseen riittävällä tavalla. Mietin, onko vaikkapa se köyhää, että palveluvaihtoehtoja on ylipäätään saatavilla? Siihen nähden olisi überköyhää, ettei niitä olisi saatavilla lainkaan.

Törmäsin tapauksen jälkeen mielenkiintoiseen artikkeliin. Siinä tarkasteltiin ikääntyneiden hoivaköyhyyttä. Kirjoittajien mielestä ei ole lainkaan selvää, että kaksi asiaa ovat sosiaali- ja terveyspalveluissa kunnossa. Ensinnäkin, että perustus- ja vanhuspalvelulaki takaisivat toimivat palvelut. Toiseksi, että lakien periaatteet toteutuisivat käytännössä. Silloin on kyseenalaista, saavatko kaikki apua silloin, kun sitä todella tarvitsevat. Hoivaköyhyydellä voidaan tarkoittaa siis sitä, että ihminen jää ilman tarpeenmukaista hoitoa tai se on riittämätöntä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Seuraavaksi törmätään pakostakin siihen, miten määritellään avun tarve tai riittävät palvelut. Voivatko ne perustua vain potilaan omaan mielipiteeseen tai kokemukseen? Silloin syntyy riski, että henkilö sekoittaa mielessään tarpeet, toiveet ja unelmat. On myös mahdollista saada kaikki saatavissa oleva apu ja silti vedota kokemukseen, ettei se ole riittävää. Pettymykseltä ei voi silloinkaan välttyä.

Avun tarve ja riittävät palvelut voidaan määritellä myös tiettyjen yleisten kriteerien avulla. Silloin kysymys kuuluu, kuka kriteerit laatii ja millaisella arvopohjalla. Voi käydä niin, että osalle apu löytyy, mutta toisten avun tarve aliarvioidaan ja useat potilasryhmät ovat palveluiden väliinputoajia. Osa kokee silloin saavansa vähän apua, mutta riittämättömästi. Onnettomimmassa asemassa oleville ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kunnes tietyt kriteerit täyttyvät.

Hoivaköyhyyttä voi olla myös se, että hoivatarpeet ylittävät kaikki mahdolliset hoivan resurssit. Loputtomalla budjetilla ja osaamisella sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut voitaisiin virittää huippuunsa, jolloin hoivaköyhyys katoaisi. Unelmien palvelut voitaisiin räätälöidä täysin potilaan näköiseksi ja toteuttaa pienimmätkin inhimilliset toiveet.

Silti.

Jäisi ryhmä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tarvitsevansa apua, vaikka avun ja hoidon tarve olisi ilmeinen. Olisiko palvelujärjestelmä silloinkaan täydellinen? Silloinhan avuntarpeen aliarvioijat tulisi pakottaa hoitamaan itsensä kuntoon ja raahata korvasta palvelujen piiriin, jotta jokainen saa hoitoa riittävästi. Mutta millaiseen kuntoon heidät tulisi saada ja millä perusteilla? Sitä paitsi, sosiaali- ja terveyspalveluissa mennään tällä hetkellä vastakkaiseen suuntaan. Pakolla hoitamista vähennetään ja valinnan vapautta halutaan lisätä.

On muistettava, että hoitoon hakeutuvien tilanne on usein monimutkainen ja nopeasti muuttuva. Taustalla voi olla aiemmat hoitokokemukset, eletty elämä tai omahoitokokeilut. Ne kohtaavat epätasalaatuiset sosiaali- ja terveyspalvelut, eri tavoin koulutetun hoitohenkilökunnan ja hoitajien saatavuuden. Pakostakin törmätään myös resurssikysymyksiin, kuten valtion, kunnan tai potilaan omaan varakkuuteen.

On siis helppo uskoa, mitä nuori nainen poliklinikalta ulos rynnätessään sanoi, vähänkö hoito on – ainakin ajoittain – köyhää. Mutta mihin tätä köyhää hoitoa pitäisi verrata, miten kehittää ja millaisilla kriteereillä? Erityisesti, jos tavoitteena on, ettei sosiaali- ja terveyspalvelut olisi yhdenkään potilaan mielestä enää koskaan näin köyhät kuin ne nyt monen mielestä ovat.

Lue myös: Hyvä köyhä

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset