Muistan kuin eilisen luokkakaverien vanhemmat ala-asteelta. Tuo villi poika ei koskaan opi kirjoittamaan ja lukemaan yhtä hyvin kuin muut, he sanoivat ja osoittivat minua sormella. En kertonut kellekään heistä, että unelmoin kirjoittavani isona kirjan. Nyt olen tietokirjailija, toinen kirjani julkaistiin tällä viikolla.
Koulukirjani lensivät yläasteella mutalammikkoon ja ruokajonossa nyrkki osui "vahingossa" kylkiluitteni väliin. Minut uhattiin usein hakata, jos ilmestyn seuraavana päivänä kouluun. Outona vittupäänä sain kuulla saavani, mitä olin muista erottuvalla käytöksellä ansainnut. Olen sittemmin psykiatrisena sairaanhoitajana hoitanut lukuisia kouluväkivallan uhreja. Siinä mielessä kokemuksista on ollut hyötyä.
Hoitotyön koulutuksessa osa opettajista ei uskonut valmistumiseeni. Et osaa keskittyä, et lue tarpeeksi, et kuuntele, olivat naisopettajien neuvoja nuorelle opiskelijalle. Valmistumisen jälkeen sain heti töitä. Pari vuotta myöhemmin valmistuin opettajakorkeakoulusta. Kouluttajana haluan innostaa opiskelijoita löytämään oman tyylinsä oppia ja sisäistää opittavan asian.
Kesällä sairaalan asiakas huusi minun olevan soveltumaton terveysalalle. Olen kuullut samanlaisia kommentteja myös omaisilta. Haista vittu, kusipää, homo – lista on loputon. Minut on uhattu tappaa sairaanhoitajan työssä parikymmentä kertaa. Siitä huolimatta minut on valittu muun muassa vuoden päihdesairaanhoitajaksi. Ensi jouluna menen jälleen osastolle töihin, koska olen ihan hyvä sairaanhoitaja.
Bloggaajana minua lähestytään välillä alatyylisillä kommenteilla ja vihapostilla. Niiden kirjoittajat saavat näiden rivien verran huomiota, ja se siitä. Olen kiitollinen tuhansille fiksuille lukijoille ja median edustajille. Mainio-blogia seuraa pelkästään Facebookissa yli kaksituhatta ihmistä. He ovat lukeneet Mainion postauksia toisin. He löytävät niistä inhimillisyyttä, rohkeutta ja ammattiylpeyttä.
Kuvaamissani tilanteissa olen pahoittanut mieleni. Sitten olen sisuuntunut ja jatkanut valitsemallani tiellä, joten kiitos siitä. Osittain negatiivisten kommenttien ansiosta oppii kuuntelemaan itseään ja kannustavia ihmisiä ympärillään.
Haavoja nuollessa kasvaa tykkäämään itsestään voidakseen rakastaa muita. Huomaa osaavansa vastata napakasti takaisin, kun ei tunnista itseään tikarin muotoisista sanoista.
Tärkeintä on kieltäytyä katkeroitumasta ja antaa vääryyden kokemukset lopulta anteeksi. Vahvuus ja myötätunto syntyvät usein henkilökohtaisista heikkouden ja tuskan kokemuksista.
Elämää ei kuulu elää toisten ihmisten mielenoikkujen mukaan. Siksi kannattaa napata selästään potki idioottia -liimalappu ja painaa se kevyesti pikaliimalla tempusta vastuussa olevan otsaan. Siitä hän sen parhaiten huomaa, jos joskus sattuu vilkaisemaan peiliin.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
