Väärin annettu nimi

Oletko koskaan salaa ajatellut, että ihmisillä on väärin annettuja nimiä? Eihän sellaista voi kenellekään sanoa ääneen, ainakaan pienelle lapselle tai hänen vanhemmilleen. Siitä otetaan helposti nokkiinsa.

Mutta onhan meistä monen odotus, että Johanna on pääsääntöisesti vaalea nuori nainen. Nuoren Aunen taas pitää odottaa jotain 60 vuotta, jotta hänen nimensä vastaa enemmistön odotuksia. Eikä ole tavatonta, että ihminen vihaa pienen elämänsä etunimeään ja vaihtaa sen aikuisena.

Mutta voiko ihminen edes näyttää joltain nimeltä? Mistä vanhemmat nimeä miettiessään tietävät, mitä vauvasta myöhemmin tulee? Ehkä nimenantotilaisuudessa pitäisi olla häistä tuttu kohta, ”jos joku vastustaa lapselle annettavaa nimeä, niin nouskoon ylös nyt tai vaietkoon iäksi.” Sitten nimenantoseremonia porukalla jatkuisi.

Voidaanhan ihmiselle antaa myös nimi, joka on tuttu TV-sarjasta. Mitä tälle lapselle myöhemmin sanotaan hänen kysyessään nimensä alkuperästä? Noh, äiti ja isä olivat sohvaperunoita ja siitä se ajatus sitten lähti. Olihan Ridge aika persoonallinen nimivalinta. Toisaalta, onhan se ihan totta.

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa on tänään 348 537 Juhania. On turha koettaa herättää hiukankin isommassa tapahtumassa yhden Juhanin huomio. Aika tuttu tilanne on: ”Hei, Juhani! Et sinä etkä sinä, kun yritin huutaa tuolle meidän Juhanille.”

Kaikille samannimisille ei kenenkään mielikuvitus edes riitä keksimään omia lempinimiä. Juhiksia, Jossuja ja Makeja on jo maa pullollaan. On myös järjetöntä, että Juhanin lempinimi voi olla Jussi. Sehän on toisen ihmisen oikea etunimi.

Etunimiasiat mutkistuvat entisestään ulkomailla. Jan on Amerikassa ja Englannissa naisen nimi. Aku kuulostaa japaniksi paholaiselta ja Jukka norjaksi ja ruotsiksi kuksimiselta. Marika on espanjalaisittain lausuttuna homoseksuaali ja Marketta italialaisittain prostituoitu.

Olisi parempi, jos jokaisella ihmisellä olisi nimen sijasta uniikki tunnistekoodi, vaikka sosiaalitunnuksen loppuosa. Ei syntyisi kiusallisia tilanteita, kuten oman etu- ja sukunimensä näkeminen hautakivessä.

Sukunimistä sanottakoon, että kummalliset yhdistelmäsukunimet – joita kukaan ei muista tai osaa lausua – pitäisi lailla kieltää. Hauskoja sattumia sen sijaan ovat vaikkapa lentoemäntä Haukka, kapteeni Majuri, meteorologi Pouta tai satamamestari Airo.

Joku kiva ja hauska ratkaisu ihmisten ”väärin” annettuihin nimiin pitäisi keksiä.  Mitä mieltä olet? Laita ehdotuksesi kommentteihin.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.