Työasun vaihtamista varten tulisi olla pukukoppi. Paikan löytyminen työasun vaihtamiseen voi ottaa aikansa, jos kaikki kopit ovat varattuja tai niitä ei ole. Usein uusi hoitaja päätyykin mieltäylentävästi vaihtamaan työasunsa vessaan tai vaatevarastoon. Pukukoppiakin voi joutua lopulta anomaan erikseen.
Jotta työntekijä pääsisi tietokoneelle katsomaan perustiedot hoitamistaan potilaista, hän tarvitsee käyttäjätunnukset. Yhdet tunnukset eivät riitä, vaan hän tarvitsee tietokoneen ja potilastietojärjestelmän tunnukset. Siihen tarvitaan jälleen esimiehen apua ja lupia.
Erilaisia tunnuksia voidaan tarvita myös muun muassa ruokatilaus-, laboratorio-, työaika-, koulutus-, varastotilaus- ja sähköpostijärjestelmään. Niiden käyttöä varten tarvitaan erilliset perehdytykset tai koulutukset, koska ohjelmistot on harvoin tehty käyttäjäystävällisiksi. Tunnusten yhdistämiseen tarvitaan usein myös IT-tukihenkilön apua. Se tarkoittaa jonottamista puhelimessa.
Potilaille hoitaja ei voi antaa yhtäkään lääkettä ennen kuin lääkelupa on suoritettu tai uusittu. Siis esimerkiksi sairaanhoitajan rekisteröidyn ammattitutkinnon jälkeen, vaikka koulutuksessa on opiskeltu kattavasti lääkehoito ja suoritettu lääketentit. Uusia lääkehoidon teoria- ja laskuosuuksia on useita ja sitä varten luetaan oma verkkokurssi. Jos tenttien kaikista osista ei pääse heti läpi, hoitajan tulee odottaa useita vuorokausia, jotta ne voi uusia.
Isoissa terveysalan työpaikkakeskittymissä auton parkkeeraaminen voi olla hankalaa tai tehty mahdottomaksi. Törkeintä on, että työnantaja voi myydä parkkitilaa työntekijöilleen. Nyhtää siis hoitajan pienestä palkasta ovelasti siivun takaisin työnantajalle. Julkisten kulkuvälineiden aikataulut kun eivät aina sovellu, esimerkiksi kolmivuorotyötä tekevien hoitajien, työvuorojen kanssa yhteen.
Edellä mainitun hölmöläisten homman lisäksi on paljon työpaikkakohtaisia käytäntöjä, lupalirpakkeita, sähköpostikirjeenvaihtoa, jonottamista, puheluita ja muita kommervenkkejä, jotta hoitaja voi aloittaa varsinaisen työnsä. Tämä kaikki kuulostaa helpolta, mutta siihen voi kulua aikaa muutamasta päivästä kuukauteen.
Luulisi, että edes uusien hoitajien ja sijaisten sumaan olisi varauduttu ennen kesä- ja joululomia, mutta ei. Ketään ei tunnu kiinnostavan, kuinka paljon rahaa ja aikaa palaa tuhkaksi tuuleen toimimattomiin systeemeihin. Se kaikki on pois potilastyöstä, johon hoitaja on koulutettu.
Miten olisi, jos kaikki edellä mainittu hoidettaisiin yhden luukun periaatteella? Rakennettaisiin tilat linjastoksi, josta hoitaja hankkisi työvälineensä yhdellä kerralla ja lähtisi töihin. Lähinnä hoitotyön historian hauskuudeksi jäisi viikkoja kestänyt rastisuunnistuskilpailu sokkona pitkin työpaikan käytäviä.
Lisäksi uudet hoitajat saisivat chat-robotilta etukäteen sähköpostitse kyselyn työasun koosta, perustiedoistaan tarvittaviin lomakkeisiin ja kuittaisivat sähköisen työsopimuksen. Varmistussähköpostista löytyisi uusien työntekijöiden opas, kulkuohjeet työpisteeseen ja tervetulotoivotukset uuteen työpaikkaan. Hoitajan varsinainen perehdytys alkaisi silloin perehdyttäjän kädenpuristuksesta. Mahdotonta, vastaa moni hoitoalan työnantaja.
Lue myös: Hoitotyön ihanteet ja (inho)realismi.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
