Unelmavanhempi

Milloin lapsiperheen arjesta on tullut muotivaatteita, sisustuslehtikoteja ja millimetrin tarkkaa siivousta? Tuntuu siltä, että monet vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen unelmiensa lapsuuden. Aina se ei onnistu, eikä siinä ole mitään väärää, hävettävää tai kummallista.

Pienten lasten vanhempien elämää on puoliunessa hortoilu paikasta toiseen. Siitä unelmoiminen, että kahvin ja ruuan voisi laittaa tippumaan suoraan suoneen. Ihanan ipanan hymyitkupotkuraivarien vuoristoradassa kiljuminen. Ja lopulta sen kestäminen, ettei oikein koskaan tunne olevansa täydellinen vanhempi (koska sellaista ei ole olemassa).

Arjen pyörittäminen on rankkaa ja vanhemman jaksamisella on rajansa. Kun energia ja aika eivät riitä kaikkeen, on osattava laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Mitä sitten, jos kotona syödään viikko eineksiä tai pakkasesta lämmitettyä ruokaa, eikä villakoirien pitäminen kotona ole koiraharrastus? Lasten kasvatuskin on ihanteista huolimatta välillä houkuttelua, lahjomista ja kiristämistä.

Sitä paitsi, yksikään lapsi ei halua vanhemmakseen täydellisyyttä perheenjäseniltä vaativaa kotihikipinkoa. Pikkulasten arjessa tai ruuhkavuosien aikana on mahdotonta, että aika riittää jokaisen haaveen toteuttamiseen. Normivanhempi välillä hulluttelee, kiukuttelee, on väsynyt, itkee tai miettii hiljaa mielessään painavansa yhtenä päivänä oven kiinni perässään vihoviimeisen kerran.

Välillä kannattaa siis pysähtyä ja miettiä, mikä on riittävää vanhemmuutta. Siihen riittää, että lapset voivat hyvin, syövät, nukkuvat, heitä kuunnellaan ja he saavat rajat ja rakkautta. Pienen lapsen vanhempaa arvostelevalle voi vinkata, että paras lahja on tarjota vanhemmalle miniloma. Ottaa lapset hoitoon pariksi vuorokaudeksi, jonka ajan vanhempi voi käyttää lepäämiseen. Jokaisesta vanhemmasta kuoriutuu sen jälkeen entistä ehompi versio itsestään.

Täydellisen vanhemmuuden tavoittelu tulisi vaihtaa meidän kaikkien mielissä rosoiseen inhimillisyyteen. Arjen pelisääntöjen tulisi joustaa niin, että se huomioi jokaisen perheenjäsenen osaamisen, kauneuden ja rajallisuuden. Unelmavanhempi on siis itselleen ja lapsilleen ihan riittävän hyvä vanhempi.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.