Kaikki edellä mainittu tapahtui ennen ensimmäistä virallista työpäivää.
Mietin, miten omat työjaksoni sairaanhoitajana terveysalalla ovat vuosien varrella alkaneet. Osa osastonhoitajista on rekrytoinnin jälkeen toivottanut minut tervetulleeksi töihin, osa ei. Etukäteen en ole saanut työtiimistä tietoa. Ensimmäisenä päivänä valtaosa henkilökunnasta on ollut ystävällistä.
Perehdytys on ollut pääsääntöisesti hyvää, jos sitä on ehditty antaa. Selvää on, että hoitoalalla on pääsääntöisesti jo ensimmäisestä aamuraportista sujahdettava mahdollisimman ketterästi vakituisten hoitajien työkenkiin. Sijaispulan vuoksi on usein tultu löydettyä itsensä saman tien työtehtävien syvästä päädystä. Silloin ei ole ehtinyt Tervetuloa töihin -oppaita intranetistä lueskella.
Potilaiden hoidon välissä on alkanut soittelurumba erilaisista tunnuksista, jonottaminen henkilökorttia, avaimia ja kulkulupia varten ja suunnistus työvaatevarastolle. Joskus tunnukset ja ohjelmat toimivat heti, toisinaan eivät. Joskus oikeankokoisia työvaatteita on jäljellä, joskus ei. Joskus työasu vaihdetaan liiniksessä.
Työvälineet ovat kolmivuorotyössä olleet yhteiset. Niille on usein ruuhkaa, koska erityisesti tietokoneita on liian vähän. Oudoin piirre on kuitenkin liittynyt töihin tulemiseen kasvukeskuksissa. Työnantaja on myynyt omasta parkkitalostaan parkkilupia työntekijöilleen. Osa pienestä palkasta kiertää näin ollen kätevästi takaisin työnantajalle.
Liikunta- ja lounasseteleitä saa, mutta ei siinä tapauksessa, jos on lyhytaikainen sijainen. Viimeisinä jouluina henkilökunnalle aiemmin tarjottu jouluateria on yliviivattu monien työnantajien budjeteista. Sen tilalle on voinut herua vaikkapa firman logolla varustettu heijastin.
Varmaan jo arvaat, mikä arvioni on. Verratessani moneen muuhun työpaikkaan, petrattavaa terveysalan työnantajakokemuksessa olisi. Voisi tähdätä vaikka siihen, että yhdestä toimistosta saisi kaikki hoitotyöhön tarvitsemansa asiat ensimmäisen työtunnin aikana.
Halvinta ei ole säästää työvälineissä, vaan hankkia jokaiselle omansa ja pitää ne huippukunnossa. Eniten hoitaja tuhlaa kaikkien aikaa ja rahaa tuijotellessaan tietokoneiden latauskuvakkeita. Voisiko vaikkapa tarvittavat lomakkeet ja rekisteröinnit tehdä sähköisesti kotona valmiiksi ennen ensimmäistä työvuoroa? Uuden työntekijän työnantajakokemus olisi hoitoalalla oivallinen kehittämis- tai palvelumuotoiluprojekti.
Kaikkein tärkein asia on kuitenkin kunnollinen palkitsemisjärjestelmä. Sitä tulisi tarkastella aivan uudella tavalla hoitohenkilökunnan pitovoiman takaamiseksi. Rahalliset palkkiot ovat rekrytointi- ja pitovoimavaltteja syvenevässä hoitajapulassa. Niiden tulisi koskea myös lyhytaikaisia sijaisia. Niiden jälkeen tulevat riittävät resurssit hoitotyöhön. Muut keinot ovat toissijaisia, kuten juhlapuheet.
Keikkasairaanhoitajana annan eri työnantajille keskiarvoksi 3/5. Toivon, että ilmiantaisit huippuhyvän hoitoalan työnantajakokemuksesi asteikolla 1–5. Sellaisia varmasti on. Kokemus kiinnostaa erityisesti meitä keikkasairaanhoitajia.
Lue myös: Keikkasairaanhoitajan työ – hyvät ja huonot puolet.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
