Työilmapiirin empatiavajaus on kuin potilaan hengitysvajaus

Potilaat arvostavat empaattista hoitajaa. Empatia näkyy hoitotyössä kykynä ymmärtää toisen ihmisen kokemusta hänen näkökulmastaan. Empatia on sitä, että kykenee asettumaan inhimillisellä tavalla potilaansa saappaisiin.

Minua on pitkään kiehtonut myötätunto ja empatia hoitajan työssä. Olen mielenkiinnolla seurannut empatian ja empatiavajeen vaikutuksia potilaaseen ja hänen läheisiinsä. Miten paljon puhummekaan potilaille armollisuudesta itseä kohtaan, tuemme jaksamista ja kannustamme hyväntahtoisesti. Kolikolla on myös kääntöpuoli. Kuka on työpaikalla empaattinen hoitajaa, hoitajakollegoita ja esimiestä kohtaan? Itse en ole siinä aina onnistunut.

Kun saa työkavereilta apua kiirevuorossa, esimieheltä kiitosta tai työvuoronvaihto onnistuu, kyse on pitkälti empatiakyvystä. Välillä leikittelen ajatuksella. Mitä jos hylättäisiin kaikki muut johtamisen ja työhyvinvoinnin strategiat? Alettaisiin johtaa hoitajia lähes yksinomaan empaattisesti. Vähenisivätkö sairauslomat, kokisiko hoitaja itsensä arvostetummaksi ja säästäisikö työnantaja sillä tavoin rahaa vai ei?

Empatian näkökulmasta yhteiskunta, jossa hoitotyötä tehdään, näyttäytyy avuttomana. Suomalaiset ovat esimerkiksi yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan maailman huonoimpien joukossa, mitä tulee empatiakyvyn ilmaisemiseen. Niin huonoja, että Suomi sai 63 maan vertailussa kuudenneksi alimmat empatiapisteet.

Oireena on, että yhä enemmän haluamme pyrkiä omiin tavoitteisiimme, valvoa muiden tekemisiä, rajoittaa ja hallita. Silloin voidaan ajatella, että hoitajan empaattisuus on heikkoutta ja hyväksikäytettävissä. Voimme lipsahtaa ajattelemaan, että ainoastaan kovilla arvoilla tehdään työelämässä kovaa tulosta.

Haastan jokaisen edellä mainittua julistavan tekemään hoitotyötä potilasta kovistellen, minuuttiaikataululla ja kiirehtien autettavaa taloudellisten suoritteiden kiilto silmissä. Arvioimaan sitten käsi sydämellä, mihin se johti. Väitän, ettei empatiavajeessa työskentelevä hoitaja voi hyvin. Auttamisessa kun kiehtoo eniten sen merkityksellisyys, jonka yhtenä mittarina empatia toimii. 

Hoitoalan työpaikoille tarvitaan pulssioksimetrin kaltainen mittari riittävän empaattisen kohtaamisen takaamiseksi. Elimistön hapensaannin estyessä solut vaurioituvat nopeasti. Silloin hengityksen jatkuminen tai hapen saanti on turvattava heti. Samalla tavoin meidän olisi osattava toimia työilmapiirin empatiavajauksen kanssa.

Stressaan keikkasairaanhoitajana eniten potilasvahinkojen syntymistä, työkäytäntöjen sujumista ja asiakaskohtaamisia empatian näkökulmasta. Potilasvahinkojen yhteydessä potilas on usein kaikkein kiihtynein siitä, ettei hän ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Laitosmaista byrokratiaa moititaan usein juuri epäempaattiseksi hoitajien ja haavoittuvassa asemassa olevien suulla. Asiakaskohtaamisissa lähtökohtainen oletus on, että hoitajat ovat empaattisia. Miksi näin ei aina ole?

Uskon, että empaattisuus on välttämätön arvo osaavan hoitotyön toteutumiseksi. Se on asia, jolla johdetaan hyvinvoivia hoitoalan työpaikkoja ja saadaan yhteiskunnassa aikaan hyvää. Siitä syystä työilmapiirin empatiavajaus on kuin potilaan hengitysvajaus tai yhteiskunta minikoossa. Ihmisen elintoiminnoille on välttämätöntä, että solut saavat jatkuvasti happea.

Lue myös: Hoitaja on kuin urheilija – paineet ovat ammattilaistasolla kovat

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.