Työttömäksi jäädessäsi alat selata työpaikkailmoituksia. Kirjaudut työnvälityspalveluihin. Lähetät sopiviin paikkoihin ansioluettelosi. Saat kutsun haastatteluun ja sinut palkataan töihin.
Väärin.
Työnhakijoista 71 prosenttia ei ole päätynyt nykyiseen työhönsä avoimeksi ilmoitettua paikkaa hakemalla, ilmenee Sitran tuoreesta tutkimuksesta Uuden työn valmiudet ja reitit.
Työtä löytyy harvoin julkisista työnvälityspalveluista, vaan oman aktiivisuuden ja hyvien verkostojen avulla. Silti harva työntekijä pitää verkostoitumistaitoja Sitran tutkimuksen mukaan vahvuutenaan.
Se on virhe.
Tulevaisuuden työntekijän on osattava sitä, mihin robotit eivät (vielä) kykene.
Sellaista osaamista ovat monimutkaiset vuorovaikutustilanteet, luovuus, empatian kokeminen ja verkostoissa luoviminen. Esimerkiksi verkko-ostospäätöksissä ihmisiä avustavat jatkossa robotit, kassaneidit katoavat maksutapojen muuttuessa ja tehdastyö automatisoidaan täysin.
Mitä tehdään ihmisille, joiden työt koneet vievät?
Jokaisesta teknisestä laitteesta olisi pitänyt jo parikymmentä vuotta sitten periä tekniikka- ja robotiikkaveroa. Vaikkapa 10 senttiä per laite olisi riittänyt rahastoon, jolla nyt pidettäisiin huolta työttömistä, vanhuksista ja korkealuokkaisesta koulutuksesta.
On hölmöä leikata koulutuksesta tai maailman parhaimpien opettajien kuluista, kun uudelleenkouluttautumiselle on jatkuvaa kysyntää.
Koulutusosaaminen on yksi vientituotteistamme.
Monimutkaisista ja vaihtuvista töistä suoriutumiseen tarvitaan jatkossa yhä enemmän ja kovempaa treeniä.
Myös oikeaa ajoitusta lasten teolle tai asuntolainalle voi olla vaikea keksiä kevytyrittäjänä, osa-aikatyötä tekevänä tai keikkatyöläisenä. Toisaalta, onhan nälkäinen osaaikatyötön pakotettu innovatiivisuuteen. Se on työmarkkinoiden kuuminta retrosanastoa 90-luvun laman ajoilta.
Yrittäjähenkisten ihmisten liikuteltavuus projektimaisten töiden perässä vaatii myös monia muita uudistuksia. Esimerkiksi laskujen maksukäytännön on muututtava. Kuukausilaskutuksen sijasta laskuja on voitava maksaa kun pätkäpalkka on tilillä. Nollasopimuksen tekevällä on oltava oikeus nollavuokraan ja nollapuhelinaskuun siltä ajalta kun töitä ei ole.
Suomalaisessa päätöksenteossa on oltu tuskastuttavan varovaisia ja hitaita niin maksukäytäntöjen kun monen muunkin asian suhteen.
Ei enää.
Yhtäkkiä hallitus on alkanut tehdä valtavia loikkia myydessään paloja Suomesta eniten tarjoaville.
Nähtäväksi jää, onko talouden suunnanmuutos tarpeeksi rivakka vai jäämmekö kansainvälisen talouden Pac-Manin jalkoihin.
Nuorien työttömien kapinaliikettä ei tulla tyynnyttämään hokemalla EU:n vaatineen yksityistämään kaiken.
Totta tietenkin on, ettei Suomi pitkälle pötki kansainvälisillä markkinoilla puuteollisuudella, pelisuunnittelulla ja terveysteknologialla. Tai pärjää, jos tuottavuus nousee.
Harva kuitenkaan uskoo, että tuottavuusloikka tapahtuu siirtämällä työnantajamaksuja työntekijöiden maksettaviksi, leikkaamalla lapsiperheiltä ja vähentämällä kuluttajien ostovoimaa.
Työpaikkoja ei myöskään synny jos työntekijän palkkaaminen on pienyrittäjille alihankkijatyön ostamista kalliimpaa ja riskialttiimpaa.
Ei siis ole ihme, ettei työmarkkinoiden tekohengittäessä töitä löydy työpaikkailmoituksista. Työ pitää löytää.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
