Mielen järkkyessä ihmistä ei aina enää nähdä työkaverina, siskona, vaarina tai normaalina (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Hänestä tulee sairas, erilainen tai outo. Se ei auta mielenterveydeltään heikentyneen ihmisen toipumista.
Osa taipuu muiden näkemyksen alla, kun oma mieli ei toimi odotetulla tavalla. He alkavat käyttäytyä, kuten he ajattelevat esimerkiksi masentuneen tai skitsofreniaa sairastavan käyttäytyvän. He mukautuvat ympäristön oletettuihin odotuksiin ja jäävät roolinsa vangeiksi.
Kun kysyn tällaiselta ihmiseltä kuulumisia, hän alkaa luetella oireitaan tai kysyy mitä se minulle kuuluu. Näissä tilanteissä hölmistyn. Minä kun vain halusin kuulla mitä toiselle ihmiselle kuuluu. Ehkä vastaus johtuu siitä, että kysyjä on psykiatrinen sairaanhoitaja. Mutta millaisen kuvan annan silloin itsestäni ja ammatistani?
