Tippalaskut on suoritettava vaikka väkisin

Monen psykiatrisen sairaalan johdossa on päätetty, että jokaisen sairaanhoitajan on osattava laskimonsisäisen neste- ja lääkehoidon toteuttaminen. Se vaatii teoriamateriaalin pänttäämistä, teoriatentin suorittamista ja lääkelaskukokeen täydellistä läpäisemistä. Siis siitä huolimatta, että sairaanhoitaja on suorittanut peruskoulutuksessaan laajat lääkehoidon opinnot.

On vain yksi mutta, ani harva psykiatrisella vuodeosastolla tai poliklinikalla työskentelevä sairaanhoitaja laittaa potilaille tippoja tippumaan lisäkoulutuksen jälkeen tai ennen sitä. Edellä mainitut teoriaopinnot eivät edes anna sairaanhoitajalle oikeutta aloittaa potilaan laskimonsisäistä lääkitystä. Sitä varten tarvittaisiin vielä käytännössä valvotut näyttökokeet, joita hänen ei tarvitse suorittaa. Hän saa siis määräaikaisen kirjallisen luvan ei mihinkään, mikä pitää uusia 3-5 vuoden välein.

Sairaalan johdossa on siis päätetty, että rahaa löytyy poltetavaksi savuna ilmaan. Lasku syntyy siitä, että turhan koulutusmateriaalin opiskelu vie useita työtunteja. Se on pois mielenterveyshoitotyöstä, johon sairaanhoitaja on palkattu. Yhden päntätessä ja tehdessä valvottuja tenttejä, muut hoitavat hänen potilaansa ja hoidon laatu kärsii. Tentin valvojankin aika maksaa ja tehtävässä voi olla kiinni myös muun muassa yksikön esimies.

Suurella todennäköisyydellä psykiatrinen sairaanhoitaja joutuu uusimaan tentit ja laskut. Se maksaa entisestään ja haaskaa kallisarvoista aikaa. Jollei sairaanhoitaja suorita koko lääkelupapakettia, hän ei saa koskea vuodeosastolla yhteenkään lääkkeeseen. Lääkeluvattomana sijaisena hän ei myöskään kelpaa sairaalan palvelukseen huolimatta kaikesta muusta mielenterveyshoitotyön kokemuksesta, koulutuksesta ja osaamisestaan.

Tilanne on suurin piirtein sama, kun anestesiahoitajaa vaadittaisiin suorittamaan väkisin vaikkapa dialektiivisen käyttäytymisterapian perusteet ja tentit muutaman vuoden välein. Sen käyttö kun auttaa erityisesti tiettyjä potilaita selviämään vaikeiden tunteiden ja tilanteiden kanssa. Onhan hyvin luonnistuva vuorovaikutus kaikkien potilaiden kanssa yksi perustavaa laatua oleva sairaanhoitajan taito.

Edellä mainitulla tavalla ajateltuna sairaanhoitajat voisivat istua läpi vuoden kertaamassa lukuisten erikoisalojen käytännön taitoja. Ihan vaan huvin vuoksi. Sen sijaan on riittävää, että psykiatrisessa sairaalassa työskentelevät sairaanhoitajat suorittavat perus- ja alakohtaiseen lääkehoitoon liittyvät koulutusosiot. Ne sisältävät jo valmiiksi useiden tuntien teoriamateriaalin pänttäämisen, teoriatentit ja lääkelaskukokeet. Mainittakoon vielä selkeyden vuoksi, ettei arkisessa mielenterveyshoitotyössä tarvittavan lääkehoito-osaamisen kertaaminen tietenkään ole pahitteeksi.

Tippalasku-case on kaiken kaikkiaan hämmentävä. Erityisesti, kun lähes jokaisen sairaalan johdosta on jankattu samoja mantroja vuosikymmeniä. Toimintaa tulee tehostaa, potilaiden läpivientiaikoja nopeuttaa, ylitöitä ja hoitajien pyhätyötunteja vähentää ja koulutusmäärärahojen käyttöä järkeistää ja leikata. Syynä on loputon rahapula, ja sen selättämiseksi on ylpeilty lean-johtamisfilosofialla. Sen johtoajatus on tehdä oikea määrä oikeanlaatuisia oikeita asioita, jotka tehdään oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikean laatuisena.

Olisi hienoa, jos sairaalan johdossa oltaisiin käytännön hoitotyön vaatimien taitojen kartoituksen kanssa ajan hermolla. Toinen vaihtoehto on, että johdossa tiedetään jotain, jota sairaanhoitajille ei ole haluttu suoraan kertoa. Siinäkin tapauksessa reilun johtamisen vaatimusten edessä yritetään nyt kavuta takamus edellä puuhun.

Lue myös: Tulisivat itse tänne katsomaan.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.