Onnistuuko sinulta tietoinen läsnäolo, jolloin et tee tai ajattele mitään? Minulta ei.
Olen monen ihmisen ilmeestä päätellen hengästyttävä tuttavuus. Sellainen jolta kysytään aika usein, miten teen niin monia asioita saman aikaisesti.
Elämässä minua ei niinkään haittaa hektisyys, vaan ajoittain raastava tylsyys. Siksi mietin, miten moni kyselijöistä voi elää lähinnä nukkumalla ja ”olemalla rauhassa tekemättä mitään”.
Yhtä aikaa sohvalta TV:tä vilkuilevana, keskusteluun osallistuvana ja blogia kirjoittavana ihmisenä on heti tehtävä tunnustus. Minusta ei ole yhteen asiaan keskittyjäksi.
Ja kyllä. Ihailen kaiken maailman mietiskelijöitä, joogaguruja ja tietoisen läsnäolon virtuooseja.
Näistä tietoisuuden lähettiläistä innostuneena googletin sanan läsnäolo. Siis samalla kun tsekkasin sähköposteja, suunnittelin kolmea koulutusohjelmaa, tein toimintamallia ja apurahahakemusta, ja mietin yhtä työsopimusta ja aihetta tähän blogikirjoitukseen.
Heti tärppäsi. Löytämälläni verkkosivulla rohkaistiin läsnäolon harjoitteluun. Kiva.
Voisin toistella silloin tällöin muutaman minuutin mielessäni lauseita. Niitä olivat mm. tässä istun ja hengitän, tämän ei tarvitse tuntua millään tavalla erityiseltä ja oli mitä tahansa, se on jo tässä.
Ei auttanut, vaikka idea kuulosti hyvältä.
Lounastauolla selailin uusinta Tehy -lehteä ja kuuntelin musiikkia. Samalla mietin, kuinka väärin elin sen hetken. Olisi pitänyt keskittyä läsnäoloon tonnikalapastan kanssa.
Naurahdin mielessäni lanseeraavani uuden hyvinvointi-ideologian. Ryhdyn tiedottoman läsnäolon guruksi ja sanansaattajaksi. Tosin se idea saattaa olla jo keksitty.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
