”On teillä hoitajilla ihmiseelliset hermot” – Kun potilas haukkuu, en sivuuta tunteitani

Hoitajan arkeen mahtuu aimo annos myötätuntoa, huolenpitoa ja ammatillista otetta. Joskus kuuleekin sanottavan, että on teillä hoitajilla ihmeelliset hermot. ​

Silti me hoitajat kohtaamme tilanteita, joissa sisäinen huuto on nousta pintaan. Tiettyjen potilaiden vastuuttomuus, epäkunnioittava käytös ja heidän hoitoonsa liittyvät haasteet voivat laukaista hoitajassa voimakkaita tunteita, joita on välillä vaikea pitää kurissa.

Kuvitellaanpa esimerkkitilanne. Edessä on potilas, joka ei noudata saamiaan lääke- tai hoito-ohjeita. Sairaanhoitajana mielessäni pyörii silloin kysymyksiä, kuten kuinka voin auttaa, jos potilas ei auta itseään. Miten säilytän ammatillisuuteni, kun potilas vaarantaa terveytensä tahallisesti?

Esimerkkitilanne ei ole hoitotyössä edes kovin harvinainen.

Toinen hermoja raastava tilanne on vaikkapa se, kun potilas kohtelee minua epäoikeudenmukaisesti, kyseenalaistaa ammattitaitoani tai menee suoraan henkilökohtaisuuksiin. Ryöpytyksen kohteena ollessani ajattelen, ettei keuhkoaja oikeasti tiedä, mistä puhuu.

Mitä sitten teen tällaisissa tilanteissa? En ainakaan kiellä tunteitani tai sivuuta niitä. Analysoin mielessäni lyhyesti, miksi ja miltä minusta tuntuu. On tärkeää tiedostaa omat reaktiot ja tunteet, jotta ne eivät pääse ajattelemattomasti ulos suusta ja pilaamaan usein jo valmiiksi tulehtuneen vuorovaikutustilanteen.

Fiksut hoitajakollegat huomaavat toisten tiukat tilanteet. En häpeä jakaa hermostumisen tunnettani muiden hoitajien kanssa. He eivät ole terapeutteja, mutta mielestäni tunteiden tuulettaminen kuuluu tunneälykkääseen työpaikkaan. Kollegani voivat tarjota tukea, ymmärrystä ja mahdollisesti jakaa omia kokemuksiaan samankaltaisista tilanteista. Teen vastavuoroisesti samoin.

Jos mahdollista, otan lyhyen tauon hoitotilanteesta. Poistun hetkeksi, jotta voin hengitellä pari kertaa syvään ja palata takaisin töihin mieli selkeämpänä. Sitä ennen pyrin ymmärtämään potilaan tai läheisen näkökulman ja mahdollisia syitä järjettömältä vaikuttavalle käytökselle. Väkivallalla uhkaamiseen, vähättelyyn ja väärinkäsityksiin kuitenkin puutun aina.

Haastavissa vuorovaikutustilanteissa en takerru inttämään yksityiskohdista, vaan pyrin miettimään toimivia ratkaisuja. Keskustelen potilaan kanssa niin avoimesti ja rakentavasti kuin suinkin mahdollista. Haastaviin tilanteisiin löydetään yhdessä ratkaisut – tai sitten ei.

Osallistun myös mielelläni lisä- ja täydennyskoulutuksiin, joissa käsitellään haastavissa tilanteissa toimimista. Niistä jää aina evääksi hyviä ajatuksia, vinkkejä ja toimintatapoja, joita pyrin hyödyntämään työssäni. Uskon, että minulla on sairaanhoitajana aina mahdollisuus kehittyä ammatillisesti taitavammaksi.

Käytän myös säännöllisesti aikaa työkokemusteni reflektointiin, mikä auttaa jäsentämään tunteita ja toimintaani. Usein teen sen pukukopissa ennen lähtöä kotiin. Vapaa-aika on minulle pyhä asia, ja käytän sen palautumiseen. Siksi pyrin edistämään henkilökohtaista kasvuani sairaanhoitajana jättämällä työasiat niille kuuluvalle paikkaan eli töihin.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.