Todellisuudessa lähihoitajan työajasta reippaasti puolet voi kulua muuhun kuin hoitotyöhön. Sitä ovat mitä mielikuvituksellisemmat lisätyöt, kuten siivous, tiskaaminen, pöytien kattaminen, kokkaaminen, leipominen, vaatehuolto, jätteiden käsittely ja postin lajittelu kymmenille asiakkaille. Moni puuskahtaa tämän kuullessaan, että onko lähihoitaja liian fiini kaikkiin talon töihin.
Lähihoitajat ovat työtä pelkäämätöntä porukkaa. Muttei ole realistista odottaa, että työnantaja teettää samalla työntekijällä vaikkapa kokin, siistijän ja hoitajan työt. Jos vaihdetaan esimerkiksi yllättäen ympäri vuodetta levinneet asiakkaan eritteet, ei sen jälkeen voi jatkaa ruuan kokkaamista ja voileipien voitelua. Tehostetun asumisen yksikön yövuorossa taas ainoan yöhoitajan poistuminen toiseen yksikköön tai viemään roskia ulos on asukkaille turvallisuusriski.
Työssä uupumisen riski vaanii jokaista lähihoitajaa, joka ei saa tehdä työtään riittävän hyvin ja kunnolla. Palo hoitotyöhön loppuu kuin kanan lento matalalla palkalla, vuosikymmeniä leikatuilla resursseilla, sijaispulassa ja pahimmillaan haamuhoitajien kummitellessa työvuorolistoilla. Harva kun kouluttautuu hoitoalalle toimiakseen perustyönsä lisäksi piikana.
Iso osa lähihoitajista joutuu päivittäin tinkimään työssään jostain. Miten valitaan eettisesti oikein esimerkiksi puhtaiden lautasten ja asiakkaiden puhtaudesta huolehtimisen välillä? Suihkutetaanko asiakas tehokkasti astioineen päivineen kylpyhuoneessa?
Monen ihmisen luona käy päivän aikana vain lähihoitaja. Kaiken muun työn lisäksi pitäisi olla aikaa istua viereen ja kuunnella. Ihminen ei ole vain säännöllisesti huollettava ja ladattava laite. Onko inhimillisyys tehoyhteiskunnassa säästöjen ja voitontavoittelun kiimassa siis liikaa vaadittu? Vastaus on helppo vain niille, jotka eivät joudu sietämättömiä ja ihmisarvoon kajoavia ratkaisuja silmästä silmään asiakkaan tai potilaan kanssa työssään ratkomaan.
Monen lähihoitajan kohtaamaan työn todellisuuteen ei siis valmista perus- tai lisäkoulutus, eikä elämänkokemus. Saman rahan saa muualta vähemmällä vastuulla ja koulutusta vastaavassa työssä. Näin ovat todenneet tuhannet ja taas tuhannet entiset lähihoitajat. Aika jännä, että Suomessa on koveneva hoitajapula.
Onko meillä varaa kouluttaa ihmisiä hoitoalan kertakäyttötyöntekijöiksi? Ratkaisujen on löydyttävä aivan muualta, kun kouluttamalla lisää lähihoitajia. Siis siitä samasta ammatillisesta koulutusohjelmasta, jonka budjetista on jo jouduttu leikkaamaan pois muun muassa tärkeitä lähiopetustunteja ja asiantuntijaluentoja.
Nyt olisi kuntapäättäjillä, omaisilla, kerrostalokyttääjillä ja terveystarkastajilla töitä raportoijina lähihoitajien työpaikoilta. Valvira on jo täystyöllistetty jaellessaan uhkasakkoja ja toiminnan keskeyttämispäätöksiä pelkästään vanhustenhuollossa. Esimerkiksi vammaispalveluiden hoitotyö on vielä pitkälti perkaamatta Valviran terävällä veitsellä.
Suotavaa tosin olisi, etteivät kyttäämisraporttien tulokset kaatuisi ryöppyävänä raivona vain hoitotyötä tekevien niskaan. Lähihoitaja kun ei voi toimia työpaikkansa ja päättäjien tekemien linjausten sylkykuppina. Pahinta lienee kuitenkin tilanne, jossa lähihoitajan arvokas työ saisi huonon ja kartettavan työn maineen erityisesti nuorten keskuudessa. Suunta on jo tosin selvillä. Tänä keväänä lähihoitajaopintoihin haki lähes 4 600 ihmistä vähemmän kuin viisi vuotta sitten.
Lue myös: Tulisivat itse tänne katsomaan.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
