Olin ajatellut jäädä pian eläkkeelle sairaanhoitajan työstä. Olimme mieheni kanssa vähän suunnitelleet talvia ulkomaan lämmössä, sanoo ystäväni ja kollegani Marja Nieminen.
Näissä mietteissä hän muistelee menneensä viime vuonna mammografiaan.
Tutkimuksessa hänestä löytyi rintasyöpä.
Tulos pysäytti Marjan elämän.
Ensivaiheen shokki vei melkein jalat alta ja ajatukset pätkivät. Avuttomuuden tunne oli niissä hetkissä suunnatonta.
Syöpätyyppi oli aggressiivinen ja lähettäisi helposti etäpesäkkeitä ympäri kehoa.
Marjan silmissä vilisivät kuvat 70-luvulta Turun kaupunginsairaalan kuolevista syöpäsairaista. Tässäkö tämä nyt oli, hän mietti.
Marja sai mielestään kuitenkin puhua tarpeeksi sairastumisestaan. Läheisistä ja tutuista osa järkyttyi ja kuunteli, osa tsemppasi jaksamaan. Hänen ympärilleen muodostui turvaverkko ihmisistä, joihin sai yhteyden kun siltä tuntui.
Välillä syöpä keskusteluaiheena kyllästytti. Koko elämä tuntui katoavan rinnassa olevan syöpämöykyn vuoksi.
Marja osasi onneksi hoitaa itseään ja ottaa selvää syövän hoidosta oikeilta tahoilta. Olihan hän niin monta kertaa työssään ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä hoitanut ja ohjannut muita ihmisiä.
Syöpää sairastava sairaanhoitaja on koulutuksestaan huolimatta yksi potilaista.
Koulututkinnot eivät auta sytostaattien aiheuttaessa iho-ongelmia, vatsavaivoja ja pahoinvointia, sanoo Marja.
Rukoillutkin hän on kipujen ollessa ajoittain sietämättömiä. Niinä hetkinä kuolema ja kipujen yltyminen yli sietokyvyn pelottavat.
Lohduttomimmalta sairaus tuntuu kuitenkin sairaalassa, kun hän seuraa avuttomana vierestä syöpää sairastavia lapsia ja heidän vanhempiaan.
Kun oikein ahdistava ja paha olo synkistää mielen, Marja lähtee koiransa kanssa ulos lenkille. Se helpottaa.
Marja sanoo näkevänsä ympärillään olevat asiat aiempaa selkeämmin.
Yksi syy on, ettei hänellä ole kiire.
Arjen ilot löytyvät pienistä asioista. Auringon paisteesta, lintujen laulusta, empaattisista ihmisistä ja kivutta nukutuista öistä. Myös Tyksin osaava omahoitaja ja hoitotiimi saavat Marjalta kiitosta.
Tämä on nyt tätä ja tässä putkessa mennään, on Marjan vastaus tuttavien kysyessä miten hän voi.
Elämässä on asioita joille ei voi mitään. Yritän tehdä niille asioille jotain joihin pystyn vaikuttamaan, Marja toteaa lopuksi hiljaa mutta päättäväisesti.
Hänellä on nyt takanaan kuusi ja edessä kaksi sytostaattihoitokertaa. Toukokuussa on syöpäleikkaus ja kesällä alkaa sädehoito.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
