Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat myös yli vuosikymmenen puuhastelleet samapalkkaisuuden parissa. Sen tuloksena palkkatasa-arvo on kaventunut naurettavan hitaasti. Miesvaltaisiin aloihin verrattuna hoitoalan palkkoja pitäisikin korottaa vuosittain parilla prosentilla. Palkkatasa-arvoon päästäisiin valtion samapalkkaisuusohjelmaan suuntaamilla varoilla noin vuosikymmenessä. Nykymenolla se voidaan ehkä saavuttaa vuoteen 2090 mennessä. Muun muassa näistä syistä SuPer ja Tehy ovat esittäneet ohjelmaa, jolla saavutettaisiin palkkatasa-arvo ja hoitajat pysyisivät alalla.
Hoitoalan halpuuttamista ajaneen politiikan lopputulos on, että Suomessa sairaanhoitajien keskimääräinen kokonaisansio on 3 035 euroa kuukaudessa. Se jää satoja euroja pelkästään suomalaisten palkansaajien keskipalkan alapuolelle. Harva sairaanhoitaja näkee tosin koskaan tuollaista summaa tilillään. Laskettu kokonaisansio kun pitää sisällään esim. vuorotyö-, erillis- ja kokemuslisät ja ylityökorvaukset.
Esimerkiksi yhden lääkärin keskimääräisellä kuukausipalkalla voisi palkata noin kolme sairaanhoitajaa töihin. Hoitoalan palkkojen surkeutta kuvaa hyvin, että sairaanhoitajan palkka on hoitajista parhaimmasta päästä. Vastauksena hoitajapulaan koulutetaan parhaillaan muutamassa kuukaudessa valmistuvia hoiva-avustajia. Se tarkoittaa, että alin palkkaluokka esimerkiksi hoiva-alalla karkaa entistä alemmas.
On siinä hilkulla, miten sairaanhoitajankaan peruspalkalla pärjää maailman kärkeen sijoittuvassa verotusmaassa. On aivan selvää, että jo nyt iso osa hoitajista harkitsee alan vaihtoa. Palkka kun ei millään tavalla vastaa hoitotyön jatkuvasti kasvavia vaatimuksia. Monen hoitajan mielestä saman tai paremman palkan saa muulla alalla helpommin ja vähemmällä vastuulla. Osa keikkuu jo perheensä elättääkseen kahden työn loukussa esimerkiksi jalkapallovalmentajasairaanhoitajana, vartijalähihoitajana tai taksinkuljettajaensihoitajana.
Suomi on ajanut palkkapolitiikallaan karille ja törmännyt myös kansainväliseksi äityneeseen hoitajapulaan. Se kuormittaa jo selvästi työnantajia ja hoitajia esimerkiksi sijaispulana. Suurin osa kansainvälisistä hoitajien rekrytoinneista suuntautuukin Suomen sijasta muihin Pohjoismaihin.
Hoitajakilpailuun osallistuvat myös useat muut maat. Esimerkiksi Saksa kamppailee hoitajapulansa kourissa ulkomailta tarjottavien valehoitajien kanssa. Monissa maissa on herätty hoitajapulan tarkoittavan muun muassa hoitojonojen pidentymistä, sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden sulkemista ja läheisten jäämistä tahtomattaan omaishoitajiksi. Tässäkö on myös pihin Suomen tulevaisuus?
Suurinta yhteisten varojen hukkaamista on korkeasti koulutettujen ja kielitaitoisten suomalaisten sairaanhoitajien aivovuoto muihin maihin. Syitä on monia, mutta kärkeen nousee esimerkiksi Norjaan muutossa parempi palkka. Vastavalmistuneen sairaanhoitajan kannattaa myös harkita lähtöä Ruotsiin. Sairaanhoitajapulan vuoksi siellä on jälleen nostettu vastavalmistuneiden palkkoja.
Hoitoalan vetovoimaisuuden lisääminen, laadukkaan hoitotyön säilyttäminen ja kokeneiden hoitajien pitäminen alalla eivät onnistu poppakonstein. Siinä eivät auta juhlapuheet, ei hoitajien koulutusten aloituspaikkojen lisääminen tai halpatyövoimalla kikkailu. Siksi hoitotyön halpuuttamisen on loputtava ja kunnon työstä on maksettava hoitajille kunnon palkka.
Lue myös: Hoitotyö on helppoa.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
