Sairaanhoitajana olen onnekas, koska voin muutaman kuukauden vuodessa hyödyntää keikkatyöpaikan työnantajani lakisääteistä vastuuta työhyvinvoinnistani. Muuten kuulun kasvavaan itsensä työllistäjien ammattilaisjoukkoon. Se tarkoittaa, että jokaisena työpäivänä on itse lunastettava työpaikkansa. Työn teon todellisuus on raaka, tulos tai ulos. Sairauslomapäivät ja lomat maksan yleensä omasta pussista. Siksi on itse osattava pitää työkyvystään hyvää huolta.
Kuullessaan työmääräni ihmiset usein huudahtavat tai huokaavat, Miten ihmeessä pystyt tekemään tuon kaiken? Aika jännä, että viime vuosina minua on pyydetty yhä enemmän kouluttamaan työssä jaksamisesta. Salaisuus on, että työtä tulee tehdä intohimoisesti, olla utelias uudelle ja tarkkailla päivittäin jaksamistaan. Silloin työn tekeminen ei ainoastaan kuluta, vaan myös voimaannuttaa ja innostaa.
On osattava arvioida etukäteen kykynsä hoitaa annetut työt, opittava sanomaan ei, kyettävä ajanhallintaan, itsensä johtamiseen ja pienten onnistumisten juhlimiseen. Tärkeintä on tarkkailla stressitasoaan ja sen ylittymistä. Edellä mainitut asiat toimivat stressintappajina. Silloin vaikkapa hoitotyön voi antaa jälleen vietellä tekijänsä.
Jokaista taukoa, työstä palautumisen hetkeä ja läheisten kanssa läsnä olemista on vaalittava. Mutta viinipönikän tai kaljakeissin kanssa luttaamisen rentoutumisen tekosyynä voi unohtaa. On pidettävä huolta tarkkaavaisuuden tason, työmuistin toiminnan, arviointikyvyn ja päätöksenteon säilymisestä riittävän hyvällä tasolla työsuoritukseen nähden.
Matkustan ja teen paljon töitä yksin, mutta myös tiimeissä. Vihaan tiimitöissä laiskureita, hidastelua, myöhästelyä ja jatkuvaa empimistä. Sellaisten henkilöiden kanssa en jatka työskentelyä. Etsin siis työkaverit, tiimit ja asiakkaat, joiden kanssa työt sujuvat, ja pistän kiitokset kiertoon. Itsensä työllistäjälle mahdollisuus valita (välillä) työkaverit on iso etu, mutta vaatii upeiden tyyppien etsimistä verkostoista.
Esimerkiksi sairaanhoitajana kuuntelen puskaradiota keikkatyöpaikoista ja annan uudelle työpaikalle kolmen työvuoron mahdollisuuden. Äänestän ystävällisesti jaloillani, jos työnantaja, esimies tai työtiimi ei kolmannenkaan työvuoron jälkeen miellytä. Miksi mankuisin kuukausia tai vuosia kahvihuoneessa, kuinka paskassa työpaikassa työskentelen?
Vika ei työpaikalla suinkaan ole aina muissa, vaan minussa. Työpaikka joko sopii tai ei sovi tapaani tehdä työtä. Tähän mennessä maailman parhaimmat keikkapaikat ja työkaverit ovat aina löytyneet, koska erityisesti hoitoalalla haluttu työpaikka on kuin magneetti.
Unelmointi ja työn tuloksen visualisointi auttavat tilanteissa, joissa tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Näiden stressintappajien avulla kivisetkin työpolut on tullut kynnettyä loppuun. Erityisesti unelmakartan tekeminen työstä ja työurasta auttaa saavuttamaan tavoitteet ja lieventää stressipiikkejä. On tärkeää tehdä työtä, jolla on merkitystä – ei vain itselle, vaan myös muille. Sen pitkä työura opettaa, ja saa tällaisen keski-ikäisen äijän välillä mietteliääksi.
Lue myös: Hoitajan mieli kuntoon ajoissa.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
