Sairaanhoitajia on alkuperäisessä mallissa enintään kaksitoista. Kaikki hoitolinjaukset tehdään porukalla. Avaimet ovat demokraattinen päätöksenteko ja näyttöön perustuvat suositukset. Jos jokin asia on Buurtzorg-mallisessa hoitotyössä pielessä, niin sairaanhoitaja ei voi uhriutua tai piiloutua pomon päätöksen taakse. Asia on ratkaistava itse, joten vaikenemisen kulttuuri joutaa siinä roskakoriin. Ongelmatilanteisiin on palkattu muutama valmentaja. Viimeistään heidän sparrauksellaan hoitotiimit ratkovat mahdolliset murheensa.
Buurtzorg-mallia on kiitelty monesta asiasta. Hoitotyössä luotetaan enemmän sairaanhoitajien asiantuntijuuteen ja yhteiseen vastuunkantamiseen. Kankea terveydenhuollon hierarkia ja tehottomuus ovat jääneet historiaan. Parasta on, että asiakkaat saavat sitä hoitoa, mitä he aidosti tarvitsevat. Sairaanhoitajat kokevat vihdoin kykenevänsä tarjoamaan ammattieettisesti korkealuokkaista työtä hoitamilleen ihmisille.
Hoitomalli perustuu myös alueellisuuteen ja tuttuuteen. Siihen, että sairaanhoitajat tuntevat aidosti alueensa, sen väestön ja hoidon tarvitsijoiden jokapäiväiset tarpeet. Se motivoi ja sitouttaa sairaanhoitajat hoitotyöhön, koska he saavat tehdä juuri sitä, missä ovat parhaimmillaan. Heillä on myös enemmän aikaa ajatella omia ja potilaansa toiveita.
Kuulostaa uskomattoman hyvältä, mutta on Buurtzorg saanut myös kritiikkiä. Työ ei sovi sellaiselle, joka ei halua ottaa vastuuta vaikkapa byrokratian pyörittämisestä, työvuorojärjestelyistä tai uusien hoitajien palkkaamisesta. Tai sellaiselle hoitajalle, joka tarvitsee hoitotyönsä tueksi esimiehiä ja keskijohtoa, jotka määrittelevät mitä pitää tehdä. Suomessa mallin käyttöönottoa hankaloittavat myös erilainen lainsäädäntö, palveluiden rahoitusmalli ja hoitotyön tietokonejärjestelmät Hollantiin verrattuna.
Markkinalähtöiset, esimieshierarkiaan tukeutuvat, voimakasta kasvua ja voittoa tavoittelevat terveydenhuollon toimijat ovat suhtautuneet hoitomalliin epäluuloisesti. Mutta onko niidenkin pakko taipua, kun nykyisestä hoitopalvelujärjestelmästä ei saada enää tehoja irti, veroja ei voida nostaa ja potilaan omaa varallisuutta ei löydy? Väestön vanhetessa kovalla vauhdilla, hoitomallin huokeampi hintalappu houkuttelee myös päättäjiä ja poliitikkoja taakseen.
Onko tässä siis ratkaisu keskittämistä, kontrollointia ja tehokkuutta korostavan sote-uudistuksen tilalle? Tuoton tekeminen ja loputon kulujen karsiminen apua tarvitsevien luottamuksella kun ei voi olla hoitotyötä tarjoavan tahon tavoite. Uusien hallintohimmelien rakentelu taas voi vähentää sairaanhoitajien mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä sen parhaimpina asiantuntijoina. Mene ja tiedä, mutta Buurtzorg-malli on jo rantautunut Suomeen hyvin houkuttavalla ja raikkaalla hoitofilosofiallaan.
Lue myös: Kunpa saisi tehdä työnsä kunnolla.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
