Tapasin keski-ikäisen miehen terveyskeskuksessa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Hän halusi tietää alkoholin käytön riskeistä. Mitään mielenterveysongelmaa hänellä ei ollut.
Sairaanhoitajana kerroin käypähoidon mukaisen tiedon.
Alkoholin käytön hälytysraja on perusterveellä työikäisellä miehellä 23–24 alkoholiannosta viikossa.
Hänellä se ylittyi.
Hän ei voisi tosin käyttää alkoholia lainkaan yhdessä rauhoittavien kolmiolääkkeiden kanssa. Runsas alkoholinkäyttö ei myöskään sopisi sydänsairauden itsehoidoksi.
Korjasin ettei alkoholi ole sydänlääke, kuten potilas asian ilmaisi.
Runsas alkoholinkäyttö kohotti potilaan verenpainetta ja lisäisi suurella todennäköisyydellä sydämen rytmihäiriöitä.
Humalajuomiseen liittyisi myös merkittävä sydäninfarktin vaara.
Mies tulistui ja huusi ovesta ulos marssiessaan, että kyseessä on vain minun mielipiteeni. Hän tiesi maksavana asiakkaana omat oikeutensa, eikä ollut tullut kuuntelemaan terveysterrorismia.
Hämmästellen huikkasin miehen perään, ettei kyse ole vain mielipiteestäni vaan tutkitusta terveystiedosta.
Miehen poistuttua sairaalasta aloin miettiä, miten tähän on tultu.
Aiemmin sairaanhoitajan asiantuntemus merkitsi ihmisille jotain. Se oli koulutuksesta, tutkimustiedosta ja käytännön työstä kertynyttä osaamista. Olin potilaiden kanssa samalla puolella ja sanaani luotettiin.
Se ei ole enää itsestään selvää.
Nyt yhä useampi potilas elää omassa tarinassaan, ikään kuin sadussa. Ympäröivällä todellisuudella tai terveysriskeillä ei ole niin väliä.
Sellaisessa maailmassa minulla ja potilaalla on vain henkilökohtaisia mielipiteitä.
Vuosikymmenten aikana kertyneen ammattitaidon potilas voi kumota omilla tuntemuksillaan. Hänen näkökulmastaan siis tosiasioilla.
Potilaan fiilis, ettei terveys vaarannu sekakäytöstä, muuttuu silloin taianomaisesti todeksi.
Hoitotyössä olemmekin vuosia hokeneet hyvää tarkoittavia mantroja.
Ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Jokaisen ihmisen kokemus on totta ja yhtä arvokas. Ihminen on kohdattava ihminen ihmisenä tai asiakkaana, ei potilaana.
Viesti on mennyt hyvin perille.
Samalla yhä useammille potilaille on käynyt sietämättömäksi, että he joutuisivat kuuntelemaan terveystietoa, jonka tuntevat jotenkin vääräksi. Se rajoittaa heitä terveyspalveluista maksavina asiakkaina. Leimaa ja tuntuu pahalta.
Potilaalla on oltava vapaus tehdä terveydellään mitä huvittaa, koska hän tietää oikeutensa, kuten miespotilaani huusi.
Kuten saduissa on tapana, sen taika voi raueta. Tällä kerralla se kävi valitettavasti toteen.
Seuraavalla viikolla päivystykseen tuotiin tuttu potilas.
Tulotietojen mukaan alkoholilta haissut sekava keski-ikäinen mies oli saanut sydänkohtauksen kotonaan.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
