Erikoissairaanhoidosta on pitkään huudeltu, että tulijoita on pilvin pimein, koska tarjottu hoitotyö on mielenkiintoista ja haastavaa. Mutta. Jos raskaan ja erityisosaamista vaativan työn vastapainoksi ei enää ole vetovoimatekijöitä, niin yhä useampi sairaanhoitaja ripustaa työkenkänsä pikavauhtia erikoissairaanhoidossa naulaan.
Selvityksen mukaan useimmat sairaanhoitajat pelkäsivät tekevänsä jatkuvassa kiireessä virheitä. He kokivat työtehtävien keskeytykset ja usean tehtävän yhtäaikaisen suorittamisen haitalliseksi. Yli puolet vastaajista ei kyennyt tekemään työtään niin hyvin kuin halusi tai osasi, ja kärsi vähintään haitallisesta eettisestä kuormittuneisuudesta. Mitä se kertoo sairaanhoitajien arjesta Suomen johtavissa terveysalan työpaikoissa?
Edellä mainitut tulokset on otettava vakavasti. Ne kertovat, että sairaanhoitajat ovat jäämässä työmääränsä alle ja tiedostavat olevansa yhä alttiimpia hoitovirheille. Entisten työkavereideni mukaan yksi suurimmista syistä erikoissairaanhoidosta lähdölle – huonon palkan lisäksi – oli, ettei siellä voinut tehdä työtään riittävän hyvin. Potilaiden toistuvat kaatumiset, infektioiden leviäminen, kasvoton johtaminen, sairaanhoitajien kyykyttäminen, lisääntyvä väkivalta ja turvattomat läheltä piti-tilanteet olivat heille liikaa.
Moni unohtaa, että sairaanhoitaja on eettisessä vastuussa tekemästään työstä ensisijaisesti potilaalle. Odota, tänään ei ehditä, katsotaan myöhemmin, tehdään vaan ihan pakolliset hoidot, meiltä puuttuu taas tänään hoitajia, toivottavasti ymmärrät. Näiden hokemien kiihtyvä toistelu ja kotoa unohdettujen töiden soittelu hoitajien kansliaan, syö lopulta monen sairaanhoitajan pois erikoissairaanhoidosta.
Hoitajamitoituksen minimiä pidetään helposti erikoissairaanhoidossa laadun ja tehokkuuden mittarina. Aiemmista tutkimuksista kun tiedetään, että riittämätön koulutetun henkilöstön määrä on yhteydessä potilaskuolleisuuden lisääntymiseen. Mutta määrän lisäksi erikoissairaanhoidossa on tarkasteltava myös sairaanhoitajien koulutuksen ja hoitotyön laatua.
Erikoissairaanhoidon työ vaatii erityistä osaamista ja perehtymistä. Siksi perehdytysajat ovat pitkiä ja sairaanhoitajien pyöröovisyndrooman syntyminen työpaikan ovelle on potilaille vaarallista. Lähemmäs arkisen hoitotyön laadun ja kuormittavuuden ydintä päästään mittaamalla vaikkapa, kuinka monta perehdytettävää, opiskelijaa, keskeneräistä pakkoverkkokurssia, tehtäväsiirtoa muilta ammattialoilta, kehitysprojektia ja erityistehtävää kokeneella sairaanhoitajalla on kontollaan varsinaisen potilastyönsä lisäksi.
Selvityksen tuloksia kannattaa siis erikoissairaanhoidon työpaikalla tarkastella niiden vaatimalla vakavuudella, vaikka ne olisivatkin vain suuntaa antavia. Sairaanhoitajien työolojen parannusehdotukset ja vetovoimatekijät ovat selvityksen mukaan varsin vaatimattomia. Niitä ovat muun muassa erikoissairaanhoidon työn vaativuutta vastaava palkka, reilu johtaminen, työaikaergonomia ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja uralla kehittymiseen.
Eikö edellä mainittujen asioiden reilu tarjoaminen sairaanhoitajille tulisi olla ihan perusasioita erikoissairaanhoidon työnantajille ja päättäjille? Sairaanhoitajan erityisosaamista kun saa hoitajapulassa värvättyä vain lisäämällä erikoissairaanhoidon työpaikan vetovoimaa ja erityisosaamisesta maksettavaa palkkaa. Näin on kaikilla muillakin aloilla, kun niillä syntyy pula ammattitaitoisista ja vaativan työn osaajista.
Lue myös: Ajatuksia hoitotyöstä, jota moni ei ikinä tekisi.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
