Sairaanhoitaja ja opiskelijan tökerö kohtelu

Ei mikään oikeuta kohtelemaan toista ihmistä tuolla tavalla, huudahdan tuohtuneena. Kuuntelen sairaanhoitajaopiskelijoiden huonoja kokemuksia harjoittelujaksoilta. Osa on kokenut syrjintää, tiuskimista, väheksymistä ja naurun alaiseksi saattamista. Yhtä kaikki, asiatonta käytöstä.

Tuntuu oudolta, ettei opiskelijaa kutsuta kuuden viikon harjoittelujakson aikana kertaakaan nimeltä. Hän on ollut aina ja kaikkialla vain ”opiskelija”. Kuinka vaikeaa on opetella puolessatoista kuukaudessa työvuorolistalta ja nimikyltistä opiskelijan nimi?

Vaikuttaa pahalta, että opiskelijan annetaan ymmärtää olevan työpaikalla pelkkänä riesana. Raskaan hoitotyön pällistelijä, jonka ohjaus teettää ylimääräistä työtä. Se tuskin on opiskelijan vika. Mihin on unohtunut että, jokainen meistä terveysalan työntekijöistä on aloittanut uransa opiskelijana?

Karmivinta on, kun opiskelijaa ei ole tarkoituksella otettu mukaan porukkaan. Hän on syönyt eväänsä muualla kuin muut, koska ”kahvihuoneessa ei ole tilaa kaikille”. Hän on saanut osakseen jäätäviä katseita ja palaute on lähtenyt yleensä moitteista. Onko silloin unohtunut, että ohjattava on parin vuoden päästä valmistuva kollega? Ilman rakentavaa palautetta on mahdotonta oppia hoitotyöstä mitään.

Muistan ikuisesti neurokirurgian osaston harjoittelujaksolta oman pikku opiskelijakiusaajani. Olisin halunnut ja voinut oppia häneltä paljon, koska hän oli etevä työssään. Mutta hän piti v-mäisellä asenteellaan tarkasti huolen, että tunsin itseni maan tomuksi hänen jyrätessä ivallisesti ylitseni. Opiskelijoiden palaute ei siis valitettavasti tule minulle yllätyksenä.

Se mikä yllättää, on työryhmän asenne. Eikö kukaan vieläkään uskalla nostaa nokkimisjärjestyksestä päätään? Sanoa, ettei opiskelijaa voi kohdella kaltoin. 

Toisaalta mietin myös välillä joidenkin opiskelijoiden käytöstä. Eikö kukaan ole kertonut, miten ollaan ajoissa työpaikalla, katsotaan silmiin ja tervehditään? Miten sanotaan oma-aloitteisesti, että voitko opettaa minulle tekemäsi hoitotyön toimenpiteen tai saanko kysyä sinulta muutaman asian. Käytöstapojen puute ei tosin oikeuta tökeröön käytökseen opiskelijaa kohtaan.

Moraaliton ja jatkuva negatiivinen käytös lamaa kenet tahansa. Erityisesti haastavaa ja vastuullista hoitotyötä opiskelevan nuoren mielen. Kauhusta jäykkänä mieli sumenee helposti, eikä oppimisesta tule mitään.

Jokaisen harjoittelupaikan seinällä tulisi roikkua kyltti. Siinä lukisi, että meille jokainen opiskelija ja työntekijä on tärkeä. Lähdemme siitä, että jokainen tänne tuleva on kykenevä oppimaan. Meille riittää, kun jokainen yrittää ja tekee parhaansa. On muistettava, että hyvä opiskelijaohjaus on työpaikalle myös imagokysymys ja rekrytointivaltti.

Itse päätin opiskelijana, etten kauhukokemuksieni jälkeen ikinä hakisi tietylle neurokirurgian osastolle töihin. En, vaikka se olisi maailman viimeinen sairaanhoitajan pesti. Päätös on pitänyt pari vuosikymmentä, koska olen hakeutunut töihin sinne missä minua arvostetaan. Seurasin myös vuosia inhokkineurokirurgisen osaston vaikeaa sijaispulaa. Mikä sen mahtoikaan aiheuttaa?

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.