Mainio – Jan Holmberg

Saako sairaanhoitaja itkeä omaisten nähden?

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Potilas oli sairastanut jo pitkään vaikeaa sairautta. Kaikki hoidot oli kokeiltu, potilas oli käynyt sadoissa kokeissa, nähnyt tuhat auttajaa ja hänet oli otettu kymmeniä kertoja sisään eri sairaalaosastoille pitkiksi ajoiksi.

Potilaan vanhemmat oli kutsuttu hoitotapaamiseen, jossa heille ja potilaalle oli kerrottavaa huonot uutiset. Kaikki voitava oli tehty, eikä uusia hoitomuotoja tai lääkityksiä olisi olemassa. Kaikki hoito- ja lääketieteen oljenkorretkin oli jo käytetty loppuun.

Läheisten tehdessä lähtöä osastolta perheen äiti halusi kysyä jotain isän ollessa vieressä vaiti. Vastasin kysymyksiin ja sanoin vielä vanhemmille, että olemme tehneet kaikkemme, mutta niin ovat hekin. He ovat tehneet vanhempina kaiken niin hyvin kuin suinkin ovat osanneet. Tuoneet potilaan toistuvasti hoitoon, auttaneet monin tavoin, ymmärtäneet ja taistelleet kanssamme sairautta vastaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Puhuessani vanhemmille vilkaisin isää suoraan silmiin. Väsyneistä silmistä näkyi tunteiden ja ajatusten kirjo. Edessäni seisoi iso mies, joka oli ymmärtämäisillään suunnattoman pettymyksen, vihan ja avuttomuuden tunteensa. Mies joka pohti, oliko hän tehnyt isänä jotain väärin tai olisivatko he vanhempina voineet tehdä vielä jotain enemmän.

Sanoin vanhemmille, että tärkeintä on heidän rakkautensa potilastani kohtaan. En päässyt lausetta loppuun, kun molempien vanhempien silmistä alkoivat valua kyyneleet. Yritin jatkaa, mutta ääneni särkyi heidän tuskansa ollessa ilmaakin sakeampaa.

Liikutuin niin voimakkaasti, että purskahdin itkuun heidän kanssaan. Hetken siinä niiskuttelimme, kunnes minua odotti seuraava tapaaminen. Vanhempien oli jotenkin kiusaantuneissa tunnelmissa lähdettävä kotiin.

Pohdin asiaa työpäivän jälkeen. Sitä, saako sairaanhoitaja itkeä omaisten nähden. Eikö sairaanhoitajan tulisi olla vakavissa ja omaisille vaikeissa tilanteissa piinkova hoitotyön ammattilainen? Turvallinen henkilö, joka lohduttaa ja kuuntelee omaisia murtumatta kyyneliin itse. Voiko se pahentaa omaisten taakkaa ja toivottomuutta, kun hoitajakin purskahtaa vakavan sairauden edessä itkuun?

Toisaalta hoitajakin on vain ihminen. Myötätunto potilaita ja omaisia kohtaan on hoitotyössä tärkeää, mutta missä kulkee ammatillisuuden raja. Ylittyikö se tässä tilanteessa? Olisiko ollut parempi vanhempien poistuttua nieleskellä omat kyyneleensä liinavaatevarastossa? En tiedä.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset