Pujottelin muina miehinä lähimarketin hyllyjen välissä. Etsin ruokaa ja pääsiäisherkkuja viikonlopuksi. Yhtäkkiä silmiini sattui hintalappu, jossa luki töhnämunat. Räjähdin sen nähdessäni äänekkääseen nauruun.
Nauroin niin kovaa, että lähimarketin nuori myyjä näki tarpeelliseksi ilmestyä todistamaan näkyä. Hän näki ison miehen hytkymässä hyllyjen välissä ja huutonauramassa vedet silmissä suklaalavan edessä olevaa hintalappua. Myyjä kysyi varovasti tarvitsetteko apua, ikään kuin kysyäkseen tarvitaanko tänne myyjä, vartija vai valkotakkiset. Samalla hän varmasti mietti, ettei kaupan alalla yksikään päivä ole yksitoikkoinen.
Yritin naurun seasta selittää, miten töhnämuna on yhtä aikaa hyvin kuvaava, hulvaton ja jollain tavoin ällöttävä sana. Myyjää ei naurattanut. Hänen mielestään hintamerkintä oli aivan asiallinen. Come oon hei nyt, yritin. Väsyneen myyjän kasvoilla ei näkynyt hymyn häivettä. Pikemminkin hänen ilmeensä viestitti, että voitteko rauhoittua tai poistua täältä hekottelemasta ja häiritsemästä muita asiakkaita.
